Ihana pieni vauvani
Musta alkoi viime yönä tuntua siltä, että mun vauva lukee tätä blogia. Nimittäin kun juuri eilen valittelin täällä yöheräämisiä niin viime yönä heräsin vasta puol neljältä pienen ääntelyyn. Siis puol neljältä! Ikinä ei ole tainnut mennä niin myöhään ennen ensimmäistä syöttöä. Ja silloinkaan pieni ei tainnu vielä olla kovin nälkäinen, nukahti ennen kuin sain haettua hänet syömään (kävin siis ensin vessassa sekä laittamassa imetyspaikalle vesipullon). Nostin hänet kuitenkin mukaani ja imetin, sillä a) en yleensä saa enää oikein itse unta ennen kuin pieni jo kaipaa kuitenkin sitä ruokaa ja b) tissi huusi hoosiannaa ja oli jo aika pakkautunut. Eilen mentiin joskus yhdeksän ja kymmenen välillä nukkumaan, eikä pieni edes heräillyt ilmeisesti montaakaan kertaa tuossa välissä. Syötön jälkeen nukuttiin puol kasiin ja noustiin ylös. Että ihan hyvin meni vaihteeksi yö :). Mulla meni kyllä tovi taas kun sain yöimetyksen jälkeen unta, mutta kaikkineen tunsin vaihteeksi saaneeni yön aikana riittävästi nukuttua. Ja sen mahdollisti mun ihana pikkunyyttini, joka selvästi oli kuullut, että äiti ei jaksa yöherätyksiä ja oli päättänyt että pärjätäänhän tässä ilman syömisiäkin 😀 (mutta muistathan muru, että kyllä sitä ruokaa oikeesti saa pyytää silloin kun sitä tarvitsee).