Mua on oikeastaan äitiyden alkutaipaleilta asti vähän häirinnyt, miten sitä pikkuiselle puhuessaan puhuu itsestä kolmannessa persoonassa. Aluksi ajattelin, että ehkä se kaikki äiti sitä ja äiti tätä -puhe oli jotenkin oman uuden identiteetin sulattelua. Että kun toistaa tarpeeksi monta kertaa sanan äiti, niin iskostuu omaankin tajuntaan uusi identiteetti. Sitten ajattelin, että liittyykö se jotenkin (tiedostamattomaan) haluun opettaa sana äiti pienelle. Mutta lopultakin vaikuttaa siltä, että kolmannessa persoonassa puhuminen nyt vaan kuuluu (mun?) vauvapuheeseen.

Yks mitä olen myös miettinyt, on että onko tämä itseen kolmannessa persoonassa viittaaminen nyt hyväksi pienen puheen kehitykselle. Vai vääristääkö se jotenkin koko hommaa (kaikesta sitä ihminen onkin huolissaan). Jostain kirjasta luin, että pitäisi puhua vauvan kanssa, ei vain höpöttää vauvalle. Eli puhua niinkuin vauva olisi osa keskustelua, eikä vain selostaa vauvalle asioita olettaen pienen olevan pelkkä kuunteluoppilas. Ja tätä olen pyrkinyt tekemäänkin. Vaikka olenkin näissä ”keskusteluissa” ulkoistanut itseni kolmanteen persoonaan. 

Oma juttunsa on vielä mieheen viittaaminen isänä. Se se on kanssa välillä tuntunut hassulta. Tässä olen pyrkinyt olemaan tarkkana sen kanssa, että isä-sanaa käytetään ainoastaan pienelle puhuttaessa. Minulle mies ei ole isä.  Tähän liittyen olen kyllä tainnut jo huomata ensimmäiset käskytykset, joissa vauvalle selostamisen kautta pyydetään toista hoitamaan joku homma.

Vaikka äiti ja isä vilahtelevat usein puheessa, voisin veikata, että pienen ensimmäinen sana tulee olemaan kisu. Koska myös kisu tekee sitä, tätä ja tuota. Ja nimenomaan kisu, ei kissa. Tässä täytyisi ryhdistäytyä jos haluaa, että pieni oppisi ihan oikean nimityksen alusta lähtien. Mutta onko se nyt toisaalta niin paha jos pieni kutsuu kissaa kisuksi… Vaikka äiti vilahtelee puheessa useammin niin kisu esitellään pienelle selkeämmin ja se yhdistyy varmasti paremmin kohteeseensa. Ja onhan se kisu aika ihana.

Onko langoilla viisaampia. Miten sille vauvalle oikein pitäisi puhua?