Meidän pieni nukkui tänään ensimmäiset kunnolliset vaunupäikkärinsä. Tähän asti hän on viihtynyt vaunuissa maksimissaan vajaan puoli tuntia lyhyen vaunulenkin jälkeen. Lähiaikoina on lähinnä alettu itkeä jo ennen kotiinpääsyä. Nyt unia nukuttiin yli 3,5h! Ja arvatkaapa oliko tämä mamma huolissaan ja välillä peräti paniikissa: onkohan se vielä hengissä? Eihän tämä nyt voi olla normaalia… Tai siis totta… Kävin muutaman kerran katsomassa pientä, enkä silti meinannut rauhoittua vaikka toinen mitä ilmeisimmin nukkui rauhallista unta.

Tiedä sitten mikä nyt innostu nukkumaan kunnon päikkärit. Sopiva väsymysaste? Sopiva vaatetus? Sopivan lämmin ulkolämpötila? Itse veikkaisin mekeinpä tuota viimeistä vaihtoehtoa. Pienen kun tuntuu tulevan naamaan vähän kylmä kylmemmällä ilmalla, muuten pieni tuntuu hyvinkin lämpöiseltä vaunuista otettaessa. En oikein tiedä, saisiko tuota kopan sisälämpötilaa turvallisesti lämmitettyä jollain lisäsuojalla siinä aukon kohdalla. Siinä on nyt dooky-sääsuojus ja olen miettinyt jonkun villaisen jutun laittamista siihen. Liikaa en toisaalta ole uskaltanut siihen mitään tunkea että ilmanvaihto pysyisi kuitenkin hyvänä.

Oi voi, voisikohan näistä vaunupäikkäreistä tulla jossain vaiheessa ihan tapa. Voisivat osaltaan ratkaista mun missä päikkärit -haastettani (sitä kun mieluummin pidän pientä sylissä päikkärit kuin yritän nukuttaa omaan sänkyyn kun se nukuttaminen on niin tylsäääää. Oho, taisin myöntää tuon nyt ääneen. Siis kyllähän se sylittely on ihanaa ja siksikin on kiva pitää päiksyt sylissä. Mutta on se aika paljo myös tuon nukuttamisen pakoilua. Sylitellessä nukahtaminen tapahtuu usein nopeammin ja siinä saa itselle kivan röhnöasennon :D).