Lempivauvanvaatteeni

Kertoilin tuossa taannoin tutulle raskaanaolevalle, millaiset ovat mielestäni hyviä vauvanvaatteita. Kirjoittelenpa niistä nyt tännekin, jos olisivat avuksi jollekulle. Lempivauvanvaatteeni ovat ensisijaisesti käytännöllisiä ja käteviä. Materiaalin pehmeys on plussaa, sitten tulevat ulkoiset seikat kuten väri ja kuvio. Tässä joitain asioita, joita olen oppinut arvostamaan vauvanvaatteissa:

  • Se pehmeys. Että kangas on sellaista pehmeää ja vähän joustavaa. Pehmeys taitaa monien vaatteiden osalta kärsiä pesujen myötä, joten siksi uudet vaatteet tuntuvat erityisen ihanilta. Paitsi että kaikki vaatteet eivät uusinakaan ole pehmeitä (kuten muutamat äitiyspakkauksen bodyt, oisko olleet tutan…)
  • Pesu 60 asteessa. Milloin tulee pestyä kolmenkympin pesun vaativaa punaista paitaa, oikeasti?
  • Keskosella erittäin näppäriä olivat paidat, joissa sai käännettyä pienten nyrkkien lämmikkeeksi tumput, nämä toimivat kenties myös normivauvoilla ensimmäisen kuukauden, estävät myös raapimisen.
  • bodyissä kietaisumallit on pop. Helpompi pukea kun pieni ei vielä kannattele päätään. Ja kakkakatastrofeissa ei tarvitse levittää sitä kakkaa yhtään laajemmalle kuin se jo on levinnyt. Henkkamaukan kympillä kaksi bodyä on olleet pop (ovat myös uusina mukavan pehmoisia, itse olen tykännyt myös värimaailmasta ja kuvioista), samaten tietty kirppikseltä löytyvät (nämä useinmiten myös henkkamaukkaa).
  • alaosissa pöksyt, joissa on umpinaiset lahkeet. Kapeat mallit on meillä toimineet parhaiten. Suokkari on ollut muun muassa KapAhllin Newbie-sarjan pökät.
  • Potkuhousuissa sellaiset, jotka saa alhaalta auki vaipanvaihtoa varten. Paljon puklailevalla vauvalla ei potkuhousut ole aina kaikkein kätevimmät, sillä yläosa tulee nopeasti pukluun ja pöksyt joutaa siten nopeasti pesuun.
  • Yöasuissa sellaiset, jotka saa avattua alhaalta vaipanvaihtoa varten. Lisäksi edessä napit.
  • Ulkokäytössä Eisbärchenin lämpöpussi. Tämän osalta kyllä miinusta leveästä yläosan aukosta, jota ei millään saa tarpeeksi tiiviiksi. Pelkään aina että pikkuisen hartioihin tulee kylmä ja joutuu käytännössä laittamaan vähän enemmän vaatetta kuin mitä ehkä muuten tähän tarvitsisi.

 

Hieman hankalia tai muuten vähemmän käytössä

  • yöasu, jossa on molempiin suuntiin aukeava vetoketju mutta jota ei kuitenkaan saa pois ilman että vetää vetoketjun ylhäältä alas: kun huomaat, että asu onkin kakassa/puklussa, joudut ensin pukemaan vauvan takaisin pukuun ennen kuin saat sen pois päältä.
  • toppapuku, jossa joutuu käyttämään tumppuja ja töppösiä. Meillä näiden pukeminen aikaansaa aina huutoshown ja töppöset lähtevät monesti pienistä jaloista kesken kaiken. Miksi miksi MIKSI ei vaan voi olla hihat ja lahkeet umpinaiset sen kokoisilla, jotka eivät vielä kävele.
  • Erilliset paidat – en oikeastaan ole keksinyt mihin näitä käytetään, bodyt tuntuu pikkuisella vaippapöksyllä olevan jotenkin parempia.
  • Mekot – näitä on saatu lahjaksi vaikka millä mitalla. Mutta milloin käytät mekkoa sellaisella, joka ei vielä istu tai seiso. Ja kun tuo meidän pieni on aikamoinen puklumaakari niin ei oikein tule mieleen laittaa hamosta päälle ihan vain omaksi iloksi. Meidän neidillä on nyt ollut mekko päällä kaksi kertaa: kun otin joulukorttikuvia ja kun mentiin perhevalmennuksen vauvaryhmään. Käyttäisiköhän mekkoja enemmän jos kävisi useammin ihmisten ilmoilla. No enisvei, jos on viemässä vauvanvaatteita tuliaisina kun menee katsomaan uutta nyyttiä, saattaa jostain muusta vaatekappaleesta olla enemmän iloa. Tai sitten muut tykkää pikkupikkumekoista ja mä oon vaan joku outolintu kun arvostan eniten ihanannäköisiä kietaisubodyja yli kaiken.

 

Tyypillisesti meidän pienellä on siis päällään pitkähihainen kietaisubody (suosikkeina itse ostetut tummanharmaa sekä tähtikuvioinen henkkamaukka tai lahjaksi saadut pupu- tai metsäneläinbodyt) ja umpilahkeiset housut. Pihalle turvakaukaloon puetaan toppapuku ja pakkasta hiemankaan enemmän niin merinovillapaita ja pöksy alle (valitettavasti äidiltäni saatu toppapuku on tuota töppösellistä ja tumpullista mallia. On jo useampaan otteeseen ollut mielessä että ihan pian just ostan törkeen kalliilla rahalla uuden käytännöllisemmän puvun. Mutta sitten en ole raaskinut, olihan se puku kuitenkin lahja. Ja pian se on kai pienikin). Vaunuilemassa niinikään merinovillapaita ja pöksyt, jos pakkasta hieman enemmän niin alusvaatteiksi vaihdetaan myös merinovillaa. Ja sitten se eisbärchen. Niin ja pihalla aina merinovillainen kypärämyssy, vaunuissa lisäksi villamyssy. ja tumput. ja villasukat. Eikä ole kyllä mitään käryä että onko tämä meidän vaatetusmalli laisinkaan sopivainen. Vauvan vaatetus on yksi asia jota olen varsinkin ulkoillessa stressannut ihan kohtuuttoman paljon.

Perhe Lapset

Rytminmuutos

Tän vuoden alussa tehtiin rytminmuutos meidän yöjärjestelyihin. Vaikka pikkuinen on vieläkin kovin nuori ja siten hänellä ei sinänsä vielä mitään kunnon rytmiä ole, olemme hiljalleen lähteneet ohjaamaan häntä kohti kunnon yöunia. Olin lukenut jostain, että 6vk (korjatussa) iässä pieni ei enää niin helposti menisi sekaisin yössä ja päivässä ja että pidempi unipätkä voisi tässä iässä alkaa ajoittua yöhön.

Niinpä kun aiemmin me pikkuisen kanssa hengailtiin yhteen asti sohvalla pieni sylissä nukkumassa ja minä televisiota katsellen niin nyt koko perhe menee nukkumaan 20-22 välillä. Mies tyynnyttelee pikkuista ja minä yritän parhaani mukaan nukkua korvatulpilla. Mies herättää sitten aikanaan imettämään (herään kyllä yleensä nälkäitkuun itsekin korvatulpista huolimatta vaikka muihin itkuihin en välttämättä herääkään). Ja näin jatketaan pääsääntöisesti koko yö! Ihana mies. Poikkeuksena jos pieni on nukkunut oikein huonosti eikä ole antanut miehen nukkua niin minä siirryn vahtivuoroon kolmen maissa ja annan miehelle unirauhan.

Ja noin on pääsääntöisesti mennyt yöt suht ok, välillä jopa oikein hyvinkin. Nukkumaan mennään tosiaan 20-22 (kasilta nukkumaan meno rassaa vähän arkisin kun siinä on vain pari tuntia koko perheen yhteistä aikaa ja päivään ei mahdu käytännössä lainkaan omaa aikaa. Se on kuitenkin toisinaan ainut keino varmistaa suht ok unet mulle). Eka syöttö on joskus 24-3 välillä ja seuraava 4-7 (tuo eka syöttöväli voi joskus venähtää jopa seitsemään tuntiin niin että ollaan jo matkalla kohti pidempiä unipätkiä. Sen jälkeen kyllä sitten hengataan tunti tissillä, mutta mitäpä ei pidempien unipätkien takia tekisi). Jos tuo jälkimmäinen syöttö on viiden jälkeen niin siitä yleensä sitten arkena jo nousenkin ja jos tuntuu, että pieni ei enää rauhoitu sänkyyn niin hengataan hetki hereillä ja mennään sitten sohvalle ja pieni nukkuu siinä sitten uudet päiksyt. Jos meitä oikein laiskottaa niin hengaillaan siinä sohvalla yhteentoista. Iltapäivällä taas on sylipäiksyjen aika ja illalla kokeillaan kehdossa nukkumista viimeisten päiksyjen kohdalla. Pyritään, että illan viimeiset päiksyt ei olisi kovin pitkät ettei sitten yöunet kärsisi. Pieni torkahdus on kuitenkin paikallaan kun pieni tuntuu tulevan vähän liiankin väsyksiin muuten (meidän pieni tuntuu vielä kaipaavan paljon unta). Viikonloput eroaa siten, että aamun päiksyt nukutaan isin sylissä ja äiti saa omaa aikaa, joka yleensä menee nukkumiseen tai lukemiseen.

Monesti menee jo ihan hyvin. Harmitusta aiheuttaa edelleen toisinaan se, että en itse saa nukahdettua ensimmäisen syötön jälkeen, pahimmillaan valvon seuraavaan syöttöön asti. Pääsääntöisesti taidan kuitenkin nukkua paremmin kuin raskausaikana. Pienellä on myös melko usein vaikeuksia rauhoittua petiin illalla, liekö sitten meillä vanhemmilla vielä opettelemista nukuttamisessa. Plussaa tässä menettelyssä on muun muassa se, että nyt mies pääsee usein jo aiemmin töihin ja saa sitten paikkailtua miinussaldoaan. Niin ja näin saan itse keskimäärin paremmin nukuttua. Ja ehkä se pikkuinenkin tässä sitten hiljalleen oppii yönukkumisen alkeita.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Lapset