Ihan alkuaikoina sairaalassa minulle sanottiin, että kovalla työllä se saattaisi olla mahdollista. Siinä vaiheessa taisin vähän kauhistua, en ollut tullut ajatelleeksi, että se ei välttämättä olisi mahdollista. Nimittäin täysimetys, ilman pumppauksia. Sitten siinä pumppaillessa ajatus täysimetyksestä alkoi tuntua koko ajan kaukaisemmalta ja ajatukset ja rukoukset pyörivät lähinnä maidon riittävyyden ympärillä.

Parisen kuukautta sitten sain kehotuksen siirtyä asteittain pumppauksesta imetykseen. Melko pian jäljellä olikin enää pari yöllistä pulloa, ihan vain että saisin itse yhtenäisen unijakson. Sitten siirryttiin yhteen pulloon kun syöttövälit alkoivat kovasti pitenemään ja kahdella pullolla imetysten väli tuli liian suureksi. Ja lopulta yhdelläkin pullolla väli alkoi tuntua liian pitkältä (monesti n. 9h ja kun imetti yksi tissi kerrallaan niin toiselle tuli 12h tauko). Pari päivää sitten pumppaus ja yöpullo jätettiin kokonaan pois. Miten pelottavaa (en edes tiedä, mitä pelkäsin. Kai siitä pumppauksesta vaan oli tullut niin rutiinia. Niin ja vaikutukset yöuniin tietty huoletti). Miten vapauttavaa!

Nyt on vaan käyny vähän niinkuin ennusteltiin: mun unet kärsii. En meinaa millään saada unta ensimmäisen syötön jälkeen. Ja sitten kun viimein saan niin pitääkin jo pian herätä. Näin vaikka syöttöväli monesi yöllä on nelisen tuntia: mulla kun saattaa mennä liki pari tuntiakin sängyssä pyörimiseen. Asiaa ei taida yhtään auttaa, että olen hyvin tietoinen, että ”nyt pitäisi nukkua”. Lopputulema on, että yli kymmenen tunnin yöstä nukun alle viisi tuntia. Ja tämä siis sellaisena yönö jona pikkuinen nukkuu aikalailla hyvin. Huoh. Ja pikkuinenhan ei sitä pulloa ole tainnut enää pitkiin aikoihin kaivata, taitaa vaan tykätä hankkia kaikki maitonsa strainght from the source. Ekana yönö muutes tuntui, että toisesta rinnasta ei enää oikein tullut tarpeeksi maitoa yöllä, se oli se tissi jolla yleensä oli se pidempi väli. No, ehkä tämä oli vain vainoharhaa.

Nyt pitäisi sitten ilmeisesti jotenkin huolehtia, että pieneltä ei katoaisi pullosta syömisen taito. Tästä kun tuntuu kuulevan varoituksia vähän joka suunnalta. Ja haluaisin todella, että silloin tällöin (tyyliin kerran kuussa) voisin irrottautua kotokuvioista ja mennä hetkiseksi vaikka kaupungille kavereita tapaamaan. Pumpata vaa ennen ja jälkeen. Saattaisi tuntua aika kahlitsevalta jos ei voisikaan lähteä pienen luota minnekään kun on tottunut tuohon pullomeininkiin. Mutta miten usein sitä pulloa sitten pitäisi antaa että taito pysyisi yllä, tätäpä ei kukaan sitten ole kertonutkaan.

Mutta siis huikeeta: maito on riittänyt (nyt voisi jo lähteäkin kiinteäkokeiluihin) ja päästiin siitä jatkuvasta pumppauksesta (ei tuu ikävä!) ja keittelystä (tätäkään ei tuu ikävä!!) eroon!