Supistuskipujen lievityksestä

Täällä on nyt alkanut kertyä pikkaisen kokemusta kivunlievityksestä. Tulokset ovat kyllä olleet suhteellisen lohduttomia. Parit särkylääkkeet on kokeiltu ja aikalailla turhiksi todettu: panadol (njoo, ei ollu suuri yllätys ku en mä saa tuolla ees semipientä päänsärkyy kuriin) ja viime yön tabut, oisko ollu litalgin tai jotain. Kuumavesipullo lievittää jonkin verran supistuksen kokonaisikävyyttä, mutta se pahin kärki on ihan yhtä paha. Hengitystä en ole vissiin vielä oppinut tai rentoutumista ylipäätään. Jonkinlainen hytkyvä liike tuntuu hieman auttavan. Ehdoton voittaja on kuitenkin tämä: piereminen. Kun takalistosta päästää vähän ilmaa pihalle niin se helpottaa kivasti. Myös vessakäynnit auttaa toisinaan joksikin aikaa. Ja ah ja voih miten hyvältä tuntuukaan kun supistus menee ohi ja masu rentoutuu hetkeksi kunnol.

Noin muuten tilanne on pysynyt aika samana. Supistelee säännöllisen epäsäännöllisesti ja kivut lisääntyy samalla hiljalleen. Kummempia tutkimuksia ei ole tehty tänään, käyrät ja labrat hyviä. ”Syntyy sitten kun syntyy”.

Suhteet Oma elämä Terveys

Viivytystaistelu = väsytystaistelu

Supistukset tihenivät taas eilen illalla. Nyt niissä alkaa olla jo kipua mukana ihan kunnon annos: supparin aikana ei juur tee mieli jutustella ja täysi paikallaolo ei onnistu vaan joku ruumiinosa alkaa tärrätä, ikään ku se nytkytys ny jotai auttas. Kasilta sain taas supistuksen estolääkkeen ja se jonkin verran rauhoitti tilannetta harventaen suppareita. 

Puoliltaöin sain jonku nukahtamislääkkeen ja särkylääkkeen (litalgin?). Nukuin muutaman noin tunnin pätkän ja heräsin ain noin kolmen kipeen supparin sarjaan. Vessassakäynti tuntuu helppaavan hieman, mutta ei kyllä mitenkään ratkaisevasti. Kipu ei tunnu särkylääkkeestä ottaneen juuri moksiskaan. Sain juuri uuden suppareiden estolääkkeen ja panadolin ja oottelen niiden vaikutusts, jos sit sais viä tovin unta ennen aamurutiineja.

Nyt alkaa tuntua että ei tämä viivytystaistelu nyt oikeastaan mitenkään kivuttomin ja voimia säästävin tapa ole odotella synnytysta. Kyllä, on ihana  ostaa lisäaikaa pikkuiselle, mutta kunhan nyt ei hänkin kovin väsyisi tästä hidastelusta. Itselle tämä alkaa olla aika kuluttavaa, kun nukkuu sen pari tuntia yössä. Ja vähintäänkin yhtä pahaksi alkaa muodostua se, että supparit ottaa vastaan makuullasn ja niitä saa tässä nyt vissiin vähä niinku kaupanpäällisiksi jo hyvän annoksen ennen synnytystä. Uskon että kipuja helpottais liike, jumppapallo, amme tmv mutta ne ei tietty kuulu tähän viivyttelyyn.

Vointi on kuitenkin vielä suht jees, eilen ei väsy painanut minimaalisista unista huolimatta juurikaan. Katsotaan miten huominen menee. Hankaluuksia lusää kun osastolla kolmen hengen huoneessa on kuitenkin päivällä aika hälinä. Ja se lienee varmaa, että kovin montaa yötä näissä merkeissä voimat eivät enää kestä entisellään (ilman kunnon päivätirsoja, jotka ei siis nekään onnistu). 34 viikon täyttyminen tuntuu kaukaiselta haaveelta (ellei supparit jollain ihmeellä katoaisi, mutta noinkohan vain – huomisen jälkeen ei ole keltaisia pillereitäkään luvassa). Omaa tsemppausta saa tällä hetkellä ennemminkin 33 viikon täyttymisyrityksestä, olisihan sekin jo jotain.

Taisin laskea kolme supparia tän kirjoitusrupeaman saldoksi. Nyt voisi kokeilla sitä lepoa taas, jos noi lääkkeetki alkais ny vaikuttaa.

Suhteet Oma elämä