Päiväunet sekaisin

Meidän pienen päiväunet eivät ole missään vaiheessa oikein vakiintuneet paikoilleen. Aina puhutaan kolmista päiväunista, mutta meillä päikkäreitä on koko ajan ollut about viidet. Noh, toisaaltahan sitä sanotaan, että ensin vakiintuvat yöunet ja sitten vasta päiväunet. Ja onhan pieni vasta korjatulta iältään 3kk. Onni ja siunaus, että ne yöunet ovat jo lähteneet vakiintumaan (kop kop kop puuta).

Viimeisen  runsaan viikon aikana päiväunien suhteen on kuitenkin tapahtunut kummia. Olen itseasiassa itkenyt pariinkin otteeseen pienen päiväunien johdosta. Jos päiväunirytmit ovatkin koko ajan olleet vähän hakusessa niin ne sekalaisina aikoina tulevat päiväunet ovat myös joinain päivinä alkaneet nyt viime aikoina jäädä olemattoman lyhyiksi: pieni torkahtaa puoleksi tunniksi ja herää. Ei suinkaan virkeänä, mutta ei kuitenkaan ala uudelleen nukkua. Olen jostain lukenut, että puolen tunnin unia ei oikein lasketa vielä päiväuniksi, ne eivät virkistä koska siinä ajassa pieni ei ehdi saada kunnon unisykliä kasaan.

Meidän pienellä on ollut aina tapana nukkua mieluummin enenmmän kuin vähemmän. Ensin ajattelin, että ehkä tässä on nyt tapahtunut yhtäkkiä ja radikaalisti jotain muutosta ja mä vaan yritän väkisin laittaa pienen vanhaan malliin unille, vaikka hän ei edes unta tarvitsisi. Pian kuitenkin hylkäsin tämän teorian, sillä pieni selvästi tuntuu lyhyiden unien päivinä väsyneeltä ja tyytymättömältä, illalla kuullaan tyypillisesti huutokonsertteja. Pieni tuntuu olevan myös hyvin herkkäuninen ja lopulta olen ajautunut siihen, että olen kaikki päiväunet ihan tönkkönä, en meinaa uskaltaa liikahtaakaan. Pieni herää mitä pienimpään rasahdukseen (mutta hieman outoa kyllä, hän ei toistaiseksi ole herännyt vielä kertaakaan meidän höpön kissan meuhkaamiseen ja maukumiseen. Tai naapurin koiran haukkumiseen tai ulvomiseen). Siinä ei varsinaisesti pääse itse rentoutumaan kun koko ajan pelkää, että pieni herää ihan juuri ja on edelleen väsynyt ja känkkäränkkä ja koko nukutushässäkkä alkaa uudelleen.

Perjantaina olin jo täydellisen epätoivon partaalla. Pieni oli ottanut klo 8-12.30 parit puolen tunnin torkut ja oli selvästi väsynyt kun aloin häntä taas nukuttaa. Nukuttamisesta seurasi tunnin huutokonsertti. Minäkin aloin itkeä epätoivosta, tätäkö tämä nyt on. Alkoi olla aika hysteerinen ja hermoromahduksen partaalla oleva olo. Lopulta pieni luovutti ja nukahti. Sen jälkeen nukuttiinkin pitkät iltapäivätorkut (olikohan yli kolme tuntia). Tämä on itseasiassa tapahtumien kulku muinakin päivinä (pitkien unien aikaan saan sentään jo rentouduttua, parin tunnin unien jälkeen uskallan luottaa, että pieni tulee heräämään virkeänä). Eli tuntuisi, että nimenomaan aamupäivän unet jäävät pois ja sitten nukutaan väsyä piiitkillä iltapäivätorkuilla. Tällaisena päivänä on iso virhe mennä iltapäivällä vaunulenkille, sillä kun pieni ei viihdy vaunuissa muuta kuin lenkin ajan niin iltapäiväunetkin jäävät vain runsaaseen tuntiin. Ja sitten ollaan vihaisia koko loppupäivä. Tämän totesin torstaina.

Ja sitten joinain päivinä kuitenkin nukutaan taas ihan normaaliin malliin. Tällaisia päiviä on ollut tällä viikolla keskiviikko, eilinen ja tämä päivä (niin tyypillistä, että kerrankin kun mulla on apua niin sitten ollaan niin mallikansalaisia että). Eilen sain myös paljon kaivattua lomaa päiväunihärdellistä, kokkailin ja leivoin ja mies hoiti kaikki päiväunet (ihana mies!). Tänään taas jo hoidin aamupäiväunet. Katsoin pientä tuhisijaa sylissäni, niin rauhallista nukkujaa, joka oli nostanut kätensä päänsä ympärille. Maailman suloisin pieni. Itkin ilosta, kuinka minua onkaan tällaisella ihanuudella siunattu.

Kirjailin tällä viikolla unia myös ylös. Tässä parin päivän päiväkirjaa:

Päivä 1

Yöunet: En muista mihin aikaan mentiin nukkumaan, 0.30-2.10 nukkuu levottomasti, 2.10 imetys, 2.50-6.00 nukkuu, ensimmäinen tunti levotonta unta, 6.00  imetys, 7.10-8.00 nukkuu
8.40 imetys, nukahtaa tissille
9.00-9.30 nukkuu
10.00-10.40 nukkuu, ensin kuitenkin menee 10 min nukahtamiseen
11.00 imetys
12.40-13.10 nukkuu
13.30-15.30 nukkuu
15.30 imetys
15.40-16.40 nukkuu
16.45 imetys
18.30-19.20 nukkuu 
19.40 imetys
Yöunet: 20.15-1.00 nukkuu (kitinää klo 23.30), 1.00 imetys, 1.40-5.30 nukkumassa (kitinää klo 3.30), 5.30 imetys, 6.00-7.00 nukkuu

Unta n 15h, päiväunissa lyhyitä pätkiä

 

päivä3

Yöunet: 21.00-1.30 nukkuu, 1.30 imetys, 2.00-5.20 nukkuu (mutinaa klo 4, 4.30, 5.00), 5.20 imetys, 6.00-7.00 nukkuu
7.30 imetys, nukahtaa rinnalle
7.50-9.30 nukkuu (herää kun joudun nousemaan ottamaan ruokaostokset vastaan)
10.30 imetys, nukahtaa tisslle
10.40-11.30 nukkuu
12.30-13.30 nukkuu (nukahtaa vartin mutinan jälkeen)
13.30 imetys, nukahtaa tissille
13.40-17.00 nukkuu
17.00 imetys
18.50-19.30 nukkuu
20 imetys (yö nukutaan melko levollisesti, pari syöttöä niinkuin muinakin öinä)

Unta n. 16h 30min, päiväunet pidemmissä pätkissä

Näitä katsoessani minua yllätti, että näiden pävien välillä ei ollut lainkaan niin suurta eroa kokonaisunessa miltä se oli tuntunut. Johtuu varmaan osittain siitä, että silloin kun unet pirstaloituvat pieniksi pätkiksi, alkaa itse olla jännittyneempi pienen unien aikana ja ei siten saa levättyä. Ja pieni on känkkäränkämpi niin valveillaoloajat tuntuvat pidemmiltä ja kaikkineen päivä raskaammalta. Aiemmin vallitsevia ovat olleet tuon kolmospäivän tapaiset pitkiä unipätkiä sisältäneet päivät kun tuntuu että pieni nukkuu suurimman osan päivästä. Ja ennen viime viikonloppua päiväunet olivat yleensä aina hyvänpituisia, ei mitään puolen tunnin pikkutrippejä.

Olen yrittänyt pohtia, että mistä tuo huonosti nukkuminen joinain päivinä johtuu. Vaivaako pientä silloin joku (esim maha tai puhkeavat hampaat) ja sen takia ei saa nukuttua kunnolla. Ovatko yöunet olleet jotenkin erilaiset ja se vaikuttaa päiväuniinkin. Vai onko toisina päivinä liian valoisaa ja valo häiritsee nukkumista. Vai häiritseekö maidontuoksu unia. Alkaako uni olla sen verran herkkää, että syli ei enää olekaan paras paikka nukkua. Vai onko tämä vain joku ”vaihe”. Vielä ei ole selvyyttä löytynyt. Nyt viikonloppuna on tosin kokeiltu laittaa verhot kiinni päiväunien ajaksi ja nyt mitkään unista eivät ole jääneet tuollaisiksi puolen unen pätkiksi, tai jos on herätty puolen tunnin jälkeen niin unia on jatkettu pienen tyynnyttelyn jälkeen. Tämä voi kuitenkin vielä olla ihan tsäkääkin, sillä kuten aiemmin mainitsin, päivät ovat joka tapauksessa olleet hyvin erilaisia.

Olen jatkuvasti tietoisempi siitä, että päikkärit sylissä ei ole kestävä ja järkevä ratkaisu. Pientä pehmeää ratkaisua sylistä poisoppimiseen on jo itsellä tapahtunut kun kenguruhoitoasento masu masua vasten ei enää toimi (pieni nostelee päätä, kiipeilee ja seurailee maailman menoa), joten pieni nukkuu kyynärtaipeessa. Ihokontakti on vähentynyt, mikä ainakin itseä vieroittaa sylittelystä, josta tunnuin jo olevan fyysisesti riippuvainen. Samalla tämä mahdollistaa, että pienen voisi näin myös siirtää omaan sänkyyn. Juuri nyt en ole kuitenkaan lähtenyt pientä siirtelemään mihinkään ja opettelemaan uutta paikkaa nukkua. Ensin pitää opetella taas nukkumaan kunnon päikkärit. Sitten voidaan alkaa opetella hiljalleen pienin askelin uusi paikka nukkua.