Puoli vuotta
Nyt on kulunut puoli vuotta elämämme mullistaneesta tapahtumasta*. Puoli vuotta sitten minusta tuli äiti ja miehestäni isä. Puoli vuotta sitten tähän maailmaan syntyi aivan ihana uusi ihminen.
Meidän puolivuotias muru. Hän painaa nyt n. 6,6 kg ja on n. 62 cm pitkä. Parisen viikkoa sitten alettiin ottamaan käyttöön vaatekokoa 62. Pieni on siis kasvanut täysimetyksellä vallan hyvin. Vajaa pari viikkoa sitten aloitettiin Kättärin ohjeistuksella kiinteät, tähän mennessä on maisteltu perunaa, porkkanaa, Piltin porkkana-perunaa sekä kaurapuuroa (ohjeena oli ottaa 2-3 makua viikossa). Tähän mennessä suosikki näyttäisi olleen kaurapuuro.
Kävimme pari viikkoa sitten keskoskontrollissa, ns. 4kk kehityskontrollissa. Se oli oikeastaan aikas ihana kokemus: lääkärillä oli aidosti aikaa meille, käytiin läpi rauhassa pienen oloa ja liikkumista masulla, selällä, istumassa ja seisoma-asennossa sekä käsien, korvien ja silmien toimintaa. Kokeiltiin miten lelut pysyvät pienissä kätösissä ja miten kierähdetään masulta selälle tai selältä masulle. Kaikki oli kuulemma juuri niinkuin pitääkin ja jatkossa kontrolleissa ei tarvitse enää ravata.
Kuukauden mittaan uusina taitoina ovat tulleet leluihin/harsoihin/hiuksiin tarttuminen sekä BabyBjörn-sitterin hytkyttäminen.Lähiaikoina on taas alettu pitää sellaista ihanan ihanaa jokelluskuhertelua yhä enemmän, eritoten imetyksen jälkeen. Illalla nukahtamista vastustetaan entistä enemmän. Ja aamulla viimeisen ”yösyömisen” jälkeen ei meinata enää suostua uudelleen nukkumaan lainkaan. Unentarve ei selvästi kuitenkaan ole vähentynyt. Edelleenkään pieni ei myöskään jaksa olla kovin pitkään yhtäjaksoisesti hereillä, 1,5 h on monesti aika sopiva.
Olen puolivuotias äiti. Mukaan on mahtunut paljon tunteita ja uusien taitojen opettelemista. Huomasin, että äitiyteen sopeutumisessa meni noin 3,5kk, sen jälkeen aloin selvästi rauhoittua ja löytää omaa paikkaani. Mutta vieläkään äitiys ei tule jotenkin niin luonnostaan kun olisin voinut ajatella. Mutta eiköhän tämä tästä. Varsinaisena yllätyksenä ei tullut, että olen hieman ylihuolehtiva äiti.
Oman roolin etsikkoaikaan on kuulunut muun muassa suuri kiinnostus kaikkia äiti-tarinoita kohtaan. Toivoisinkin lisää romaaneja, joissa keskiössä olisi äitiys, nyt niitä tuntuu löytyvän hieman heikohkosti.
Myös imetystä on muodossa tai toisessa kestänyt puoli vuotta. Ensimmäiset puolitoista kuukautta lähinnä pumppailin maitoa ja tytsy söi sen erinäisistä tuttipulloista. Siitä hiljalleen imetyskertoja lisättiin ja 3kk iässä siirryttiin lopulta syömään kaikki ateriat suoraan tissiltä. Imetys on sujunut oikeastaan ihmeen hyvin ja ollut oikein mukavaa.
Uskoisin ja toivoisin, että imetystä on edessä vielä puoli vuotta. En usko jatkavani vähimmäissuosituksissa olevan vuoden jälkeen, koska: 1) yöimetyksille nouseminen tuntuu koko ajan raskaammalta kasvavasta univelasta johtuen, enkä aina meinaa saada imetyksen jälkeen uudelleen unta, 2) iltaisin ja viikonloppuisin olen kovin kiinni kotona, kaipaisin mahdollisuutta irrottautua välillä kotiympyröistä, mennä vaikka uimaan tai spinning-tunnille ilman että sitä varten tarvitsee ryhtyä hillittömään pumppailurumbaan, 3) haaveissa siintää se pikkusisarus ja imetysaikana ei kroppa tunnu toimivan, työtilanne sun muut huomioiden taas ei vuosiksi kannata jäädä odottelemaan, 4) mitään kovin yksiselitteistä tietoa ei tunnu olevan pidemmän imetysajan hyödyistä länsimaissa.
* Oikeastaan nyt on kulunut puoli vuotta ja yksi päivä. Halusin tämän päiväisen neuvolan mittaukset tähän mukaan.