Rakenteet kunnossa

Tänään oli kauan odotettu rakenneultra. Jotenkin sitä oli odotellut vähän pelollakin. Että mitä jos siellä jotain poikkeavaa löytyisi, jotain peräti niin ikävää että alkaisivat suositella keskeytystä. En tiedä miten sellaisestakin olisi selvinnyt. Huoli oli kuitenkin turha, kaikki oli ihan kunossa. Pieni oli kasvanut hyvin ja kaikki näytti kehittyneen normaalisti.

Itse ultraus oli tällä(kin) kertaa hieman epämiellyttävä kokemus. Jos nt-ultrassa kätilö tökki huonon näkyvyyden takia alakautta aikas rouheesti (sellasta menoa en ole kyllä ennen kokenut, yritti kaiketin saada tyyppiä kääntymään sillä sauvallaan aika mielenkiintosilla liikkeillä, ja kaiveli sivusuunnassa niin, että kyllä nyt pitäisi synnytyksessäkin olla tilaa ”siellä”), niin tällä kertaa painettiin pientä aikas tavalla ahtaille mahan päältä. Mutta tärkein että saatiin mittaukset tehtyä ja ymmärtääkseni tuosta ei pitäisi pienelle kuitenkaan koitua suurta haittaa (enemmän se alakautta tökkiminen pelotti pienen kannalta). 

Ikävintä tän kerran ultrauksessa oli kuitenkin se, että mies ei päässyt meidän 1v 4kk lapsosen kanssa mukaan huoneeseen. Viimeksi meillä oli ihana ultraaja joka päästi nuo oikein mieluusti huoneeseen, vaikka Kättärillä ohjeistus onkin että lapsia ei mukaan otettaisi (en muuten tuota ohjetta ole virallisesti saanut tässä raskaudessa, eivät siitä mitään maininneet puhelimessa ja mitää lappua en ole saanut). Mut tää oli vähä virkaintoisempi ja piti periaatteen vuoksi kiinni säännöistä. Olkoonkin että lapsi on pieni, hyvin rauhallinen ja siitä ei olisi mitään häiriötä ollut isänsä sylissä. Harmitti niin kovin miehen ja lapsen vuoks. Miehen, koska olisi varmasti halunnut tulla kurkkaamaan pikkuista ja lapsen koska se oli herätetty ihan turhaan aamulla monta tuntia liian aikaisin mukaan.

Saatiin me myös arvio sukupuolesta. En tiedä miten laajalti tämä julkaistaan näin raskausaikana, mutta kerron nyt ainakin teille. Toinen tyttö meille olisi tällä tietoa tulossa. Mulla on aika ristiriitaiset tunteet tuota tietoa kohtaan. Toisaalta siskoksissa pienellä ikäerolla on jotain perin maagista ja tämä ajatus tuntuu itselle jotenkin tosi ihanalta. Mutta mies ja suurinpiirtein koko suku olisi varmaan ollut tosi onnessaan pojasta niin surettaa siltä osin. Mutta näillä mennään ja ihana asiahan se on jos saadaan terve pieni tyttö syliin alkukesästä (tähän sellainen sydän-hymiö mitä en osaa täällä vieläkään tehdä 🙂 ).