Rytminmuutos

Tän vuoden alussa tehtiin rytminmuutos meidän yöjärjestelyihin. Vaikka pikkuinen on vieläkin kovin nuori ja siten hänellä ei sinänsä vielä mitään kunnon rytmiä ole, olemme hiljalleen lähteneet ohjaamaan häntä kohti kunnon yöunia. Olin lukenut jostain, että 6vk (korjatussa) iässä pieni ei enää niin helposti menisi sekaisin yössä ja päivässä ja että pidempi unipätkä voisi tässä iässä alkaa ajoittua yöhön.

Niinpä kun aiemmin me pikkuisen kanssa hengailtiin yhteen asti sohvalla pieni sylissä nukkumassa ja minä televisiota katsellen niin nyt koko perhe menee nukkumaan 20-22 välillä. Mies tyynnyttelee pikkuista ja minä yritän parhaani mukaan nukkua korvatulpilla. Mies herättää sitten aikanaan imettämään (herään kyllä yleensä nälkäitkuun itsekin korvatulpista huolimatta vaikka muihin itkuihin en välttämättä herääkään). Ja näin jatketaan pääsääntöisesti koko yö! Ihana mies. Poikkeuksena jos pieni on nukkunut oikein huonosti eikä ole antanut miehen nukkua niin minä siirryn vahtivuoroon kolmen maissa ja annan miehelle unirauhan.

Ja noin on pääsääntöisesti mennyt yöt suht ok, välillä jopa oikein hyvinkin. Nukkumaan mennään tosiaan 20-22 (kasilta nukkumaan meno rassaa vähän arkisin kun siinä on vain pari tuntia koko perheen yhteistä aikaa ja päivään ei mahdu käytännössä lainkaan omaa aikaa. Se on kuitenkin toisinaan ainut keino varmistaa suht ok unet mulle). Eka syöttö on joskus 24-3 välillä ja seuraava 4-7 (tuo eka syöttöväli voi joskus venähtää jopa seitsemään tuntiin niin että ollaan jo matkalla kohti pidempiä unipätkiä. Sen jälkeen kyllä sitten hengataan tunti tissillä, mutta mitäpä ei pidempien unipätkien takia tekisi). Jos tuo jälkimmäinen syöttö on viiden jälkeen niin siitä yleensä sitten arkena jo nousenkin ja jos tuntuu, että pieni ei enää rauhoitu sänkyyn niin hengataan hetki hereillä ja mennään sitten sohvalle ja pieni nukkuu siinä sitten uudet päiksyt. Jos meitä oikein laiskottaa niin hengaillaan siinä sohvalla yhteentoista. Iltapäivällä taas on sylipäiksyjen aika ja illalla kokeillaan kehdossa nukkumista viimeisten päiksyjen kohdalla. Pyritään, että illan viimeiset päiksyt ei olisi kovin pitkät ettei sitten yöunet kärsisi. Pieni torkahdus on kuitenkin paikallaan kun pieni tuntuu tulevan vähän liiankin väsyksiin muuten (meidän pieni tuntuu vielä kaipaavan paljon unta). Viikonloput eroaa siten, että aamun päiksyt nukutaan isin sylissä ja äiti saa omaa aikaa, joka yleensä menee nukkumiseen tai lukemiseen.

Monesti menee jo ihan hyvin. Harmitusta aiheuttaa edelleen toisinaan se, että en itse saa nukahdettua ensimmäisen syötön jälkeen, pahimmillaan valvon seuraavaan syöttöön asti. Pääsääntöisesti taidan kuitenkin nukkua paremmin kuin raskausaikana. Pienellä on myös melko usein vaikeuksia rauhoittua petiin illalla, liekö sitten meillä vanhemmilla vielä opettelemista nukuttamisessa. Plussaa tässä menettelyssä on muun muassa se, että nyt mies pääsee usein jo aiemmin töihin ja saa sitten paikkailtua miinussaldoaan. Niin ja näin saan itse keskimäärin paremmin nukuttua. Ja ehkä se pikkuinenkin tässä sitten hiljalleen oppii yönukkumisen alkeita.