Sydän sanoo pum pum pum
On se hassua, miten pienet asiat voivat sykähdyttää niin paljon. Niinkuin nyt oman pikkuisen sydämenlyöntien kuuleminen neuvolassa (tai eihän tämä sinänsä ole mikään pikkuasia, paljon on pitänyt mennä oikein että sydämensykkeitä edes on. Mutta tässä kohdin kun kaikki on tähän mennessä mennyt hyvin ja liikkeet tuntuvat jo, ei tuon sydämenlyöntien kuulemisen nyt niiiiin suuri ihme pitäisi olla). Syke oli oikein hyvä ja siltä osin (+liikkeiden puolesta) kaikki vaikuttaisi olevan pikkuisella oikein mainiosti.
Tapasin eilisellä käynnillä viimein oman neuvolatätini. Oikein mukavalta tuntui. Ystävällinen, asiallinen, osaava, auttavainen. Eiköhän meidän yhteistyö hyvin suju. Suurin huoli minulle tuli siitä, että hän tuntui olevan aika iäkäs ja siten ei välttämättä ole työelämässä niin pitkään kuin minä olen neuvolan asiakkaana.
Kroppani vaikuttaisi voivan ihan hyvin sen mitä erilaisilla mittauksilla ja testauksilla selville voi saada. Näytteissä ei mitään hälyttävää. Verenpaine oikein hyvä (laskenut ihan pikkuriikkisen). Paino pysynyt käytännössä samassa (jossain rv7-rv12 tietämillä laihduin noin 3 kiloa, kaiketi pahoinvoinnin aiheuttamista pienistä ruoka-annoksista, ruokarytmistä ja ruoansulatuksen muutoksista johtuen. Nyt olen saanut ne takaisin) ja tältä osin kaikki tuntuisi olevan kunnossa. Pari kiloa olisi jo saanut tulla, mutta tämäkin tilanne on ihan OK. Ehkä tästä painojutusta ei tulekaan mitään issueta (tai ehkä nuolaisen nyt pikkaisen liian aikaisin). Olen niin pelännyt painosta johtuvia saarnoja kun haluaisin elää ilman painostressiä (joka muutenkin voi iskeä kohtuu helposti, minulla ei ole kuin 11 kiloa matkaa erääseen tosi hurjan kuuloiseen painolukemaan).
Kyselin mm. alavatsan ikävistä tuntemuksista kävelylenkeillä. Kuten arvelinkin, syitä voi olla monia. Hieman yllättäen kuitenkin myös supistukset voivat olla ihan realistinen vaihtoehto. Kun tuntemukset kuitenkin helpottavat nopeasti levossa. En olisi ajatellut, että noinkin voimakkaasti tuntuvia supistuksia vielä niin aikaisin tulisi. Ja supistuskammoisena tämä vähän huolettaa (siis supistuskammoisena sikäli, että tiedän että tietynlaiset supistukset voivat aiheuttaa ennenaikaisen synnytyksen). Liikkua kuulemma voi oman kunnon ja tunnon mukaan. Varovainen tulen kuitenkin varmasti olemaan.
Samalla reissulla sain ajat perhevalmennukseen. Hurjaa! Varsinaista valmennusta on noin 6h mikä tuntuu näin vauvojen kanssa täysin tumpelosta ensisynnyttäjästä hurjan vähältä. Noh, ”siperia opettaa” jos ei muuta (olen kyllä muutenkin asennoitunut tähän asiaan niin, että oma pikkuinen kasvattaa minua yhtä paljon äidiksi kuin minä häntä noin yleensä. Eli en esim. kaipaa mitään tuttujen lasten hoitokeikkoja ”harjoitukseksi”).
Alles gut in Pumpulipesä. rv17+5