Täällä ollaan taas!

Voi apua kun tuli pitkä kirjoitustauko, tsori :(. Onkohan täällä enää edes ainuttakaan lukijaa… Noh, meikä on silti back ja pyrkii taas kirjoittelemaan vähän ahkerammin tuntojaan ylös. Kuten viime postauksessa kirjoitin, jotenkin sitä halusi olla edes ajattelematta koko yrittämistä kun asiassa ei ollut kuitenkaan odotettavissa muutamaan viikkoon mitään tapahtuvaksi.

No mitäs täällä on sitten tapahtunut. Oman kehon osalta ei sitten niin mitään. Nyt on kp20, enkä usko vielä ovuloineeni. Jos noudatettaisiin viime kierron rytmiä, niin ovulaatio olisi about viikon päästä, mutta en usko nyt varsinaisesti siihenkään että samalla rytmillä mentäs (tai niin, en usko, mutta se ei tietenkään estä toivomasta). Eilen oli kummaa menkkamaista kramppia mahassa, mutta ei se taida mitään kertoa (samoja tuntoja oli viime kierrossakin sekalaisiin aikoihin, tai joskus n. viikko ennen ovulaatiota… Hmm…).

Tuttujen joukossa on nyt kaksi raskaana: se kaveri, jota jo aiemmin epäilinkin (hih, omat epäilykset heräs pari päivää ennen ku tuleva isi ees kuuli raskaudesta) sekä yksi työkaveri. Kateutta en viä varsinaisesti koe, mutta aivan hurjasti haluaisin tulla raskaaksi niin, että voisin jakaa heidän kokemuksensa. Olis niiiin hienoo ku kaveripiirissä ois sit toinenki pieni ipana. Niin juu ja sillä työkaverin raskaudella on tietty se vaikutus, että tää asia pysyy koko ajan mielessä. Ja tulee vähän kummallinen olo välillä kahvipöytäkeskustelussa kun toinen laukoo esim mun esimiehen kuullen että kyllä sullakin sitten on ehkä tää joskus edessä (voi kumpa olis jo pian.. koeta siinä sitten olla ihan neutraalina).