Tag: YK1

Heräsin tänä aamuna ensimmäisen kerran jo puoli seitsemältä ja kun tiedän, että raskaustesti toimii parhaiten aamupissasta niin tein sen jo silloin. Tulos oli puhdas nega. Ja nyt kyllä harmittaa. En oikein saa enää edes huijattua itseäni toivomaan, että jospa se kuitenkin vielä ensi viikolla muuttuisi plussaksi. Nega mikä nega. Ainakin yhtä paljon kun tuo negatiivinen […]

Elän kuin olisin raskaana, mutta en kuitenkaan tiedä olenko raskaana. Jätän alkoholin ja lääkkeet väliin, mutta minulla ei kuitenkaan ole mitään todisteita, että olisin raskaana. Yritän olla haaveilematta, mutta silti ajatus yrittää harhailla (kivaan omakotitaloon isolla pihalla, potkupukuihin, mammalomaan, masun kasvamiseen, you name it). Ihan kuin olisi jossain välitilassa, limbossa, tietämättä mihin suuntaan ollaan menossa. […]

No nih, nyt mä sit aloin epäillä sitä oviksen bongaustani. Homma lähti liikkeelle kun luin pinkladyn ovisbongauksesta. Siitä tuli mieleeni googlailla että mites pitkään sitä tietynlaista, köh, löydöstä voisi sieltä alhaalta löytyä ja missä kohdin tarkalleen ottaen se ovis siihen nähden ajoittuisi. Ja sitten kun löysin mm. tämän niin totesin että mä olin bongaillu noita juttuja […]

”Melkomoista, naisenhan ei tarvitse vaivautua seksiin kuin kerran, pari kuukaudessa”, taisi olla ensireaktioni joskus aikanaan kun tutustuin ajatukseen ovulaatiotesteistä. Oikeastaan se tuntui aika nurinkuriselta ja kummalliselta, ehkä luonnottomaltakin. Että jos sitä lasta haluaa niin kai sitä sitten sitä seksiäkin on valmis harrastamaan, pysyy mieskin tyytyväisenä (ja mikä siinä seksissä nyt niin karmeaa on?). No joo, […]

Lyhyesti sanottuna: kohtuus on löytynyt, pää pehmentynyt, järki (ja koko muukin nainen) lähtenyt lomalle ja ainut mikä on paksuna taitaa olla mun nilkkani. Kohtuus on löytynyt alkoholinkulutukseen, joka ei ole kivunnut erinäisistä bilestyksistä ja juhannuksesta huolimatta yli neljän vuorokausiannoksen. Vaikka taannoisen kännäilyni jälkeen surffailin netissä ja liki kaikissa lähteissä toitotettiin alkoholin minimalisista riskeistä alkuraskaudessa (siis […]

ja kaikki menisi hyvin, niin laskettu aika olisi ensi vuoden maaliskuun alkupuolella olisin ensi äitienpäivänä äiti en kuuluisi ikäni puolesta riskisynnyttäjiin (jos ensisynnyttäjän riskirajana pidetään 34 vuoden ikää niin kuin jostain olen ymmärtänyt) minulla olisi ainakin teoreettiset mahdollisuudet saada opintoni päätökseen ennein beibin putkahtanista maailmaan (kaikki loput kurssit pitäs saada suoritettua syksyllä, graduaineisto kertyy loppuvuodesta. […]

Siis menetin tsäänsit. Ku menin juomaan viinaa. Ja niin kivasti ku mä olin elänyt pyyteetöntä elämää. Tähän asti.   Mut eiks sitä sanota, että pitäis elää normaalii elämää ennen ku plussaa. Ja sitähän mä just tein, elin normaalii elämää. Ja en oo plussannu. Mut hitto vie, silti miettii, että mitä jos mä tällä sekotin kaiken hormonituotannon […]

Siis se tunne ku on edellisenä iltana polkenu jalalla maata ja juur ja juur saanu vältettyä kunnon itkupotkuraivarit menemällä makuuhuoneeseen niiskuttamaan (ja hiljaista itkun tihrustustahan sitten riitti jonkin aikaa. Loukkaantuneen tuhinan ja mutinan kera). Oot 32-vuotias. Ja syynä episodille se, että ennen ”nukkumaanmenoa” rakas armas aviomies tiskasi vartin ennen kuin suvaitsi tulla makuuhuoneeseen tyydyttämään vaimonsa tarpeet. […]

Koko kevään odotin, että voisin odottaa odotusta (siis odotin, että voitaisiin yrittää sitä lapsensaantia). Melko skitsoa. Halusin siis tehdä nämä asiat oikeassa järjestyksessä: ensin naimisiin ja sitten vasta yritetään raskaaksi. Okei, olin myös itsekäs: halusin hoitaa polttarit, häät ja häämatkan ilman raskauden aiheuttamia rajoituksia + mahdollisia sivuvaikutuksia. Mutta nyt ei enää tarvitse odottaa odotuksen odotusta, […]