Tällastako se sit o…

Siis se tunne ku on edellisenä iltana polkenu jalalla maata ja juur ja juur saanu vältettyä kunnon itkupotkuraivarit menemällä makuuhuoneeseen niiskuttamaan (ja hiljaista itkun tihrustustahan sitten riitti jonkin aikaa. Loukkaantuneen tuhinan ja mutinan kera). Oot 32-vuotias. Ja syynä episodille se, että ennen ”nukkumaanmenoa” rakas armas aviomies tiskasi vartin ennen kuin suvaitsi tulla makuuhuoneeseen tyydyttämään vaimonsa tarpeet. Että sitä voi tuntea olonsa aikuiseksi.

Eli yksi hormonihirviö täällä terve! On sitten kroppa vissiin pikkahippuisen sekaisin epillereiden lopettamisesta. En ole varma haluanko miettiä, miten ne hormonit heittelee mahdollisen raskauden ja imetyksen aikana (musta tuntuu että eilisen jälkeen se rakas armas aviomieskään ei halua miettiä noita mahdollisia tulevia aikoja juuri tästä näkövinkkelistä), jos yk1 kp16 on jo noin sekaisin. Noh, plussapuolena voisi ajatella, että ”ne otolliset päivät” voisivat olla käsillä kun Sitä halutaan noin kovasti :).

Ei tullu sit epillereiden lopetuksen myötä euforiaa tai ilokaasupöllyjä. Tuli uhmaikä. Voi tsiisus.