Viimeinen silaus

Tapasin graduohjaajani maanantaina. Jännitin aivan tosissaan että mitä kommentteja sieltä tulee. Pelkäsin hermoromahdusta jos muutosehdotuksia tulee paljon. Mutta ohjaajapa olikin sitä mieltä, että olin tehnyt aivan valtavasti töitä (aivan totta!) ja gradu oli nyt viimeistä silausta vaille valmis. Huh helpotus, samalla linjalla oltiin molemmat. Sain joitain lähinnä muotojuttuihin liittyviä kommentteja ja niitä olen nyt tässä toteuttanut niin että alkavat olla hiljalleen valmiita. Ja kielenhuoltoa pitäisi tehdä.

Jotenkin olen tässä meinannut uuvahtaa täysin kalkkiviivoille: käsikirjoituksen valmistelu vei mehut niin täysin että kun sen jälkeen oli pari päivää vapaata, ei samaa rytmiä ole enää löytynyt. Toisaalta en tiedä tarvitaanko sitä samaa rytmiä enää, nytkin olen tosiaan ne muutokset saanut pian tehtyä ja kielitarkistuksia ei vain itse osaa määräänsä enempää tehdä, sitä on niin sokea omalle tekstilleen. Ja voi miten olen jo lopen kyllästynyt tuohon tekstiin, jonka olen jo lukenut monen monituista kertaa sen lisäksi että olen sen itse alunperin kirjoittanut. Odotan vielä esimieheltäni hyväksyntää että työpaikkaani koskevat tekstit ovat sellaisia että ne voi julkaista. Viikonloppu on varattu pilkunn*****lle. Siihen mieskin saa luvan osallistua, hän kun on siinä niin hyvä :). Eiköhän tämä tästä tiistaiksi valmistu. Vielä on jotenkin mahdotonta kuvitella aikaa gradun jälkeen. Kaikkea sitä vapaa-aikaa, joka koittaa vain muutaman päivän päästä.