Such a year!
Tämä talvi todella lähti niin nopeasti kuin tulikin. Vai oliko talvea ollenkaan?
Blogissa on ollut pisin kirjoitustauko ikinä! Pariksi viikoksi annoin itselleni aikaa, koska remontti, lapsiperheen arki ja yrittäjänä oleminen ovat pitäneet kiireisinä..Eilen mietin klo 21, miten voin olla niin väsynyt! Vuosi sitten juoksin mammafutiksessa vielä pallon perässä iltamyöhään klo 21-22. Tajusin, että ehkä syynä olotilaan lienee Such a year! Vuodessa on tapahtunut paljon. Ehkä kuitenkin rankin ja stressaavin asia on ollut vanhan asuntomme myynti Helsingissä. Välillä onkin tuntunut, että itse remontti on edennyt omalla painollaan ja ei olekaan ollut se rankin juttu. Asuntoamme myytiin yli vuosi. Koko viime kevät oli jatkuvaa siivousta ja näyttöjä, välittäjän vaihto ja uuden supervälittäjän löytäminen. Asunnon myynti helpotti, kun kesällä muutettiin tänne Porvooseen eikä vanhaa kotia tarvinnut enää siivoilla jatkuvasti. Syksyllä kuitenkin peruuntui kaupat aivan viime tipassa ja tyhjensimme kiireellä asunnon turhaan. Kaikenlaisia pieniä vastoinkäymisiä on ollut matkalla, jotka ovat syöneet energiaamme. Uuden ostajan löydyttyä sovittiin vielä, että asunnossamme fiksataan pari pientä juttua. Mies teki siis remonttia kahdessa osoitteessa ja muutama viikko oli aivan kreisiä. Nyt asunto on luovutettu ja ehkä vasta nyt tajuan helpotuksemme.
Kevät on mennyt paljolti meillä sairastellessa. Joulu meni vatsataudissa ja siitä saakka olemmekin olleet melko non-stopina kukin vuorollamme kipeinä. Miehen kolme viikkoa kestänyt flunssa antoi remontin odottaa. Tahtia oli pakko höllätä. Samassa tajusin, että ei se remontti mihinkään karkaa ja remontti ei ole lapsiperheen paikka polttaa itseään loppuun. Ainoa syy, miksi haluisin remontin valmistuvan nopeasti, on lasten takia. Lapset ovat joutuneet pitkään odottelemaan kodin valmistumista ja olemme asuneet melko poikkeuksellisissa olosuhteissa. Toisaalta ihminen on hyvin sopeutuvainen ja noin 70m2 kaikkine mukavuuksineen (tosin joukkomajoituksella olohuoneessa) on luksusta lähes viiden kuukauden asuntovaunussa asumineen!
Kevät on todella tullut nopeammin kuin osasin odottaa! Kuivat kadut ja aurinko ovat antaneet ripauksen voimaa ajatella jo tulevia juoksulenkkejä. 10 kuukauteen oikeastaan kumpikaan meistä ei ole liiemmin viettänyt omaa aikaa saatika harrastanut aktiivisesti liikuntaa. Eilen ostin uudet superhyvät juoksulenkkarit ja olen rekrynnyt jo uusia porvoolaisia tuttavuuksia juoksulenkeille. Onneksi yrittäjän vapaudella pystyn ottamaan aikaa joskus päivisin lenkkipoluille, koska illat menevät edelleen hoidellen lapsia ja kotia miehen remontoidessa.
Kiireisessäkin arjessa on nautittava pienistä hyvistä hetkistä. Pienimmän kanssa eilen lääkärireissun jälkeen mentiin kahville ja vietettiin aikaa Stadiumissa ennen kuin haettiin keskimmäinen päiväkodista. Näitä hetkiä ei ole koskaan liikaa! Uskon, että luonnonvalo ja kevään tuntu antavat motivaatiota jaksaa remontti loppuun ja miehellä onkin herännyt uusi into parin viimeisen päivän aikana.
Remontti on selkeästi voiton puolella vaikka vielä täytyy vähän rutistaa. Onneksi kaikki pintamateriaalit ja tarvikkeet on hankittu eli itse tavaran roudaukseen ei enää uppoa paljoa aikaa. Uudiskohteissa edistymistä mitataan valmiusasteella prosentteina mutta remontissa se on ehkä vaikeampi määritellä. Tässä teille muutama kuva, missä pisteessä ollaan. Mieli halajaisi myös jo ulkohommiin. Kesän työlistalla olisi vielä salaojat, julkisivu, kunnan viemäriin liittyminen, terassin rakennus ja vähän muutakin pihahommaa, jotka ainakin osittain ulkoistamme. Ehkä pieni kesälomakin olisi tervetullut!
