Äitiys

Ä niin kuin Äiti.

Äitiys. Eilen vietettiin äitienpäivää, onnea vielä kaikki äidit! Meidän perheen perinteiden mukaan äiti (ja isänpäivänä isä) saa nukkua pidempään aamusta tai ainakin köllötellä ja hänelle tuodaan herkkuaamupala sänkyyn. Sitten jatkamme aamupalaa yhdessä. Tänä vuonna meillä oli hieman erilainen äitienpäivä sillä kaksi pienempää poikaamme oli äitini kanssa mökillä ja olimme siis 1- lapsinen perhe. Aloitimme muuttovalmistelut ja pakkaus- sekä inventointiurakkaa..

Äitiys on kiistatta elämäni suurin saavutus ja tärkein rooli. Äitinä olemisessa yhdistyvät monta asiaa: olla nainen, vaimo, äiti, ystävä, työntekijä jne eli se ei suinkaan ole helpoin pesti elämässä. Äitiys on suuri etuoikeus. Kaikki eivät saa sitä mahdollisuutta vaikka kuinka haluaisivat. Toissapäivänä vietettiin tahattomasti lapsettomien päivää, mikä nosti pintaan taas tosiasian siitä, ettei lapsen saaminen ole itsestään selvyys. 

Nuoresta iästä huolimatta en tullut äidiksi sattumalta. Sairastin kaksi leikkaushoitoa vaativaa endometrioosia, jonka jälkeen raskauduin. Kolmas lapsemme oli kuin biologinen yllätys. Kaiken kaaoksen ja metelin keskellä olemme ikionnellisia pikkuprinsseistämme ja menevästä poikatriosta. 

Päiväkodin äitienpäivät herkistävät. Tänä vuonna vietimme viimeistä äitienpäivää nykyisessä päiväkodissa, josta on niin paljon hyviä muistoja. Sain ihanat lahjat ja korteissa luki: ”Äiti on kiltti, leikitään äidin kanssa kotona”, ja toisessa paketissa oli kankaalle painettu punainen äiti ja kortissa luki: ” Toi on mun äiti, joka laskee pulkalla aamulla talvella, joka laskee jäällä”. Joskus äitienpäiväkortissa on lukenut: ”Äiti on kiva, kun se pesee pyykkiä” mutta sehän on yksi äitiroolin merkittävistä osa-alueista ja olenkin ottanut sen kunniallisena tehtävänä.

Esikoispoikamme syntyi 29.6.2005. Vatsani oli valtava ja nyt 8,5 vuotta myöhemmin minulle tehtiin abdonomioplastia, josta toivun edelleen. Noin 30cm pitkä haava, sekä 7cm pitkä pystyhaava ja uusi napa uusine vatsalihaksineen tulevat aina muistuttamaan minua siitä, että olen ollut etuoikeutettu saadessani biologisia lapsia. 

On hauskaa, että myös miespuoliset yhteiset ystävämme laittavat minulle äitienpäivänä viestiä, että ”onnea mutsi” tai jotakin muuta vastaavaa. Se kertoo, että äitiys on arvostettu tehtävä myös muidenkin silmissä. Vaikka äitiys on tuntunut välillä mehuja imevältä puuhalta: kymmeniä ellei satoja lyhytunisia öitä, vaipanvaihtoa, imetystä, tavaroiden ja lasten roudaamista, minuuttiaikataulua, sairastelua, mieletöntä organisoimista jne jne. – en vaihtaisi siitä päivääkään pois. Kun kuulee lapsen aidon naurun ja näkee heidän nauttivan arjen pienistä iloista muistaa, että ”elä hetkessä”!

 

ONNEA ÄIDIT!

 

ps. blogiarvonta on voimassa 15.5.2014 saakka, käykää osallistumassa!