Lasten naurua ja töminää yläkerrasta. Tätä päivää on odotettu kuin kuuta nousevaa! En voi sanoin kuvailla, kuinka iloinen ja onnellinen olen, varsinkin lasten puolesta. Ensimmäinen yläkerran huone on viittä vaille valmis. Remontin aloituksesta on kulunut nyt 1v 1pv. Pikkupojat ovat nukkuneet huoneessa nyt 2 yötä ja minä siirsin meidän ”sohvan” eli taitettavan patjan omaksi nukkumapaikaksi poikien seuraksi huoneeseen. Yläkerta ei ole vielä täysin nukkumiskelpoinen, sillä aula on työmaana ja homma jatkunee vielä parisen viikkoa.

Lapset ovat aidosti innoissaan omista huoneistaan. Vaikka jossakin vaiheessa äiti määriteltiin vain ”johtajaksi”, joka määräilee minne laitetaan mitäkin, alkaa senkin ”määräilyn” (lue suunnittelun) työnjälki näkymään! Lapset ovat vuoden aikana sopeutuneet melko erilaisiin asumismuotoihin ja ”mukavuuksiin”. Omaa mieltä herkisti 6- vuotiaan toteamus viime viikolla: ”Haluan jo omaan huoneeseen maalaamaan, koska sieltä on niin kauniit maisemat”…mulla tuli melkein tippa linssiin. Ei leikkimään vaan maalaamaan:) Siispä joululahjaksi mummolta saatu maalausteline siirrettiin remontin keskelle yläkertaan ja siinä poika maalaili meidän tapetoidessa aulaa.

Meidän pojat ovat melkoisia futispoikia. Jos löytyy ns. vapaata tilaa, voi aina potkia pehmopalloa. Ensiksi sitä potkittiin keittiön käytävällä ja nyt viimeiset pari päivää on potkittu tyhjässä lastenhuoneessa. Parivaljakon toiveena olisi saada huoneeseen vielä puolapuut, liaanit ja roikkumisrenkaat.  

Viime viikko suunniteltiin ja rakennettiin poikien sänkyjä. Vanhimman pojan sänky valmistuu parin päivän päästä.

Tänään on ollut perustiistai: hikinen mutta onnellinen. Aamulla vein lapset päiväkotiin, tiputin lastenistuimet takaisin kotiin ja lähdin ostoslistan kanssa Porvoon K- Rautaan. Kauppa, jossa nykyään saatan käydä vain pari kertaa viikossa mutta vielä joitakin kuukausia sitten ainakin kerran päivässä. Tällä kertaa suhasin noutopihalle ilman peräkärryä ja yritin virittää auton kyytiin köydellä listoja ja levyjä. Ehkä remontin huonoin hakureissu ja pelkäsin koko matkan, että tavarat valuvat ulos aukinaisesta takakontista. Sitten auton tyhjennys, tavaroiden kanto yläkertaan, päivän ”ongelmien” tarkistus remonttimiehen kanssa ja ruokatauko. Ruokatauon jälkeen koko iltapäivä meni liukuovien kantamisten ja asennuksien kanssa. Miehen oli tarkoitus hakea lapset päiväkodista mutta jumittui pahasti ruuhkaan. Ei muuta kuin kiireesti auton rattiin maalisissa ja pölyisissä remppavaatteissa, vaikka olenkin niissä aika tuttu näky päiväkodin pihalla..onnellisena mutta väsyneenä tänäkin iltana nukkumaan:) Yläkerran patja kutsuu!