”Väsynyt mutta onnellinen”- fraasi kuuluu todeta yleensä kun joku projekti on ohi. Itse totean sen nyt tähän väliin..väliväsymys! Pari päivää sitten totesimme mieheni kanssa, että nyt 3 kuukautta kestänyt remontti alkaa jo tuntumaan. Tätä käytännön vaihetta edelsi koko viime kevät suunnittelua, selvittelyä, paperitöitä ja asioiden hoitoa.

Tämä viikko on ollut ihan kreisi! Sinkoilua paikasta toiseen, tavaran roudausta, ruuhkassa istumista ja taistelua kelloa vastaan, jotta kerkiän päiväkodille hakemaan lapset. Muutamina päiviä istuttiin kummatkin ruuhkassa 1h30min – 1h 50min tahoillamme (huom. kuvan auto ei liity juttuun!). Mutta iltaisin aina lähemmäs puolen yön aikaan, kun pääsen nukkumaan 3- vuotiaani kainaloon asuntovaunuun, totean taas ”Kaikki hyvin, meillä on lämmin yösija, mitä monella maailmassa ei ole, ruokaa jääkappissa ja perusmukavuudet”. Nyt reilu 30- vuotiaana olen oppinut, että koti on paikka, ei talo vaan paikka, jossa sielu lepää. Illan hämärässä pieni remppavalo kädessäni ihailen pihaamme (vaikka se nyt onkin vähän hoitamaton sattuneesta syystä) ja nautin hiljaisuudesta:)

Tavaran roudauksesta ja logistiikasta tietää, että remontti etenee! Syksyn sateet ovat vähän hankaloittaneet oloa ja asumista poikkeusolosuhteissa mutta tästäkin selvitään! Ennen kuljin pyörällä lasten kanssa paikasta toiseen säällä kuin säällä ja minulla oli aina core-tex- vaatteet päällä. 3 kuukautta sitten sain ajokortin ja nyt autoilevana en osaa huomioida varavaatteita. 200-300kg painanut lattialastin roudaaminen kesti tovin aivan kaatosateessa ja loppupäivä menikin sitten litimärissä vaatteissa (matkalla kävin niitä kuivattamassa äidilläni 10min kuivausrummussa, kun hain pestyt pyykit kotiin päin). 

Sade on ehdoton tämän syksyn viholliseni! Se hankaloittaa mm. pyykin kuivatusta, tiskaamista, pihapuuhia ja ruoan laittoa. Saimme onneksi kaverilta lainaksi sähkölieden ja uunin, mikä auttaa asiaa vaikka ei olekaan maailman nopein eikä suurperheen tarpeisiin suunniteltu. Sisällä on kuitenkin paljon mukavampi laittaa ruokaa kuin kaatosateessa grillaten. Lapset leikkivät sisällä noin neljän neliön alueella mutta ihmeen hyvin eläminen on sujunut! 

Loput tiskit hoidan lasten mentyä nukkumaan saunalla kynttilän valossa. Romanttista. Puusauna lämpiää joka ilta, ja sitä tulee kyllä remontin valmistuttua ikävä. Nukkumaan ollaan päästy melko myöhään ja remonttiväsymystä lisää esikoisen aikainen herääminen huussiin (ja näin kaikkien herääminen liian aikaisin) sekä omien unien jääminen melko lyhyeksi. Asuntovaunussa nukkuminen natisevalla ohuella patjalla ei ole ollut luksusta ja odotammekin, että pääsemme pian talon ensimmäiseen kerrokseen nukkumaan kunnon patjoilla:) 

Facebook- sivuille postaan päivän remonttitapahtumia ja ajankohtaista! Blogiini kirjoitan juttuja pienellä viiveellä, koska nyt on ollut vain niin lennokasta..