Alussa oli vain Hän

2,5 miljardia vuotta planeettamme päällä velloivat feminiiniset vedet*. Kuin kohdussa, kuun pulssin mukaisesti, elämä alkoi hakea muotoaan alkumeren keitoksessa ja kuohuissa… jotka olivat hyvin, hyvin kauan aikaa täysin feminiinisiä, primordial, alkukantaisia, itse itseään synnyttäviä. Ensimmäiset penikset syntyivät maailmaan vasta 200 miljoonaa vuotta sitten, mahdollistaen kompleksisempien elämänmuotojen syntymisen. Matka kohti ihmistä oli alkanut.

Rakkaus vettä, merta, syvyyksiä kohtaan on feminiinin ytimessä. Rakkautemme on syvä ja kartoittamaton mysteeri, kuin valtameri, jonka pimeydessä valaat ja oudot otukset laulavat kutsuaan. Jonka pintavesissä delfiinit leikkivät, saaliit ja saalistajat elävät tasapainossa. Elämä. Kuolema. Elämä.

Vetemme ja veremme myötäilevät kuun liikkeitä, tyhjentyen, täydentyen, uutta luoden. Kaukaisen, hyvin kaukaisen ajan alkumeren kaiut humisevat kätköissämme, kutsuen  luokseen, syvyyksiin. Muistatko, muistatko, ne tuntuvat kuiskailevan.

Punainen temppeli on rakkaudenosoitus naisille. Se on kannanotto ja hehkuva säie feminiinin prinsiipin kudokseen Suomessa. Se on myös syvin palvelukseni ikuiselle Shaktille: elävälle, luovalle, eroottiselle rakkauden energialle, joka on virrannut maailmojen alusta lähtien. Joka virtaa aina loppuun saakka.

Punainen temppeli on myös elävä transmissio. Runo ja sotahuuto. Kutsu aistimaan oman kehon syvyyksissä jotain vaistonvaraista. Olennaista.

Sillä jokainen meistä kantaa sisällään elämän villiä alkulähdettä, olemuksemme syviä virtauksia, Maan tummaa kumua, juurevuutta, tuulten riemukasta leikkiä, tulisia muutoksen liekkejä. Kaipuuta yön tumman peiton alle.

Eikä feminiini prinsiippi pysähdy siihen.

Shakti on valtava pyörre, vastaanpanematon ja hurja voima kehossamme ja kehomme ulkopuolella. Kosminen äiti, materialisoituna. Sillä Äiti on Mater. Materia.

Mutta Shakti ei ole vain turvallinen, pullantuoksuinen äiti. Se pitää sisällään naiseuden, ihmisyyden kaikki muodot.

Tuhoava, räävitön, hullu, vimmainen, himokas, eroottinen, raivokas, ekstaattinen.

Kaunis, armollinen, sensuelli, hauras, kutsuva, hoitava.

Olemassa, virtaamassa kaiken alla. Syvällä, syvemmällä, syvemmällä. Pysäyttämättömänä, koskemattomana. Läsnä.

Ennen mitään näistä määrittelyistä tai dualistisista jaotteluista.

Shakti synnyttää uutta tähän maailmaan, pyörittää villisti seksuaalisuutemme magneettikenttien puoleensavetävää voimaa. Ekstaattisesti se luo. Luo. Luo.

Lihasta, luista, mullasta, vedestä, hengestä.

”Let it be known: I worship the Goddess.” 
– Maya Luna 

Ja näillä sanoilla: tervetuloa jakamaan yhteistä matkaa Punaisessa temppelissä!

<3 Mia

**

*The Great Cosmic Mother, Monica Sjöö (1973)