Mitä jos tietäisit, mitä kohti elämässä suunnistaa? Kuten tammen siemenessä on koodattuna kaikki valmiudet muuttua tammeksi, niin myös meissä jokaisessa sanotaan elävän oman korkeimman kohtalomme toteutumisen avaimet, Daimonin muodossa.

Mitään ei puutu, kaikki on valmiina.

“Each of us has a unique call to a specific destiny (our Daimon). Our greatest teacher on the path to manifest that call will be our Demons. Through listening to your Daimon you will find your Dharma.”

– Eric Godsey, The Art of Dharma

Mikä on Daimon? 

Ihmisen kasvu tapahtuu – yllätys, elämällä. Kohtaamalla ilon ja onnistumisen lisäksi vaikeuksia, kärsimystä, hankalia tyyppejä, tilanteita, käänteitä. Joudumme opettelemaan luopumista, kasvamaan nopeammin kuin haluaisimmekaan, näemme asioita, joita emme haluaisi nähdä. Venymme ja paukumme, käperrymme ja avaudumme.

Ne ovat kaikki tärkeitä kokemuksia – ja tekevät meistä, elämän niin salliessa, lopulta sen viisaan tammen, joksi olemme syntyneet.

Daimonin kutsun tunnistaa sitkeästä sielun syvyyksien kuiskailusta – tule tänne, tänne, tänne.

Usein Daimonin seuraaminen on silti pelottavaa, hurjaa, vaikeaa.

Välttelemme sitä, kerta toisensa jälkeen. Valitsemme mieluummin paholaisemme – sen helpomman vaihtoehdon, eskapismin, mitä tahansa muuta. Usein elämästä täytyykin tulla täyttä helvettiä, ennen kuin valitsemme oikean tien. Been there. 

Ja silti, Daimonin kuiskailujen seuraamisesta, oman linjauksen mukaisesta elämisestä sanotaan syntyvän tiili kerrallaan, hiljalleen, se oman elämän Dharma.

Syvin tarkoitus.

Sydämen täyttävä palvelus kaikelle elävälle.

Syvin onni.

Supervoima.

Siksi omien viestien kuuntelemisella on syvällisellä tavalla väliä. Se on tärkeää – jopa tärkeintä. Sillä sanotaan, että omat käyttämättömät lahjat pystyvät tuhoamaan oman elämän.Oikein käytetyillä lahjoilla taas on kyky pelastaa se.

On elintärkeää pyrkiä elämään oman elämänsä korkeinta ”tammikohtaloa”, miltä tahansa kasvumatka jonkun toisen silmään (omista epäluuloista puhumattakaan) näyttääkin.Vastustajia yleensä löytyy, niin itsestä kuin ulkopuoleltakin.

Daimon paljastaa itsensä lapsuusajan obsessiona

 The Daimon will reveal itself in childhood as obsession.

– Eric Godsey, The Art of Dharma

Minkä tekeminen oli sinulle lapsena kutsuvaa? Missä olit luonnollisesti hyvä, sen kummemmin opettelematta?

Lapsena minulle luonnollista oli loputon lukeminen, omissa ajatuksissani ulkona samoilu ja vähän myöhemmin myös kirjoittaminen. Luin kaiken mitä käsiini sain ja olin kirjoittajana kertaheitolla ikäisiäni reilusti edellä. Luin jättimäisen Sinuhe, egyptiläisen kolmannella luokalla. Pian luin mitä tahansa aikuisten kirjallisuutta.

Tabuaiheet, psykologiset koukut, seksuaalisuus, myytit, syvät vedet, maailman uskonnot, kaikenlainen jännä, vetivät puoleensa, etsiydyin niiden pariin magneetin lailla – lapsen ja nuoren uteliaisuudella, kiinnostuneena – kuten vieläkin.

Eric Godseyn mukaan tämä lapsuusajassa esiin tulviva, tulevan elämän kohtalon kaikuja kuiskaileva Daimon saattaakin tuottaa alkuun vaikeuksia, olla liikaa – niin minullekin, sillä kirjoitukseni ja kirja-arvioni johtivat kiusaamiseen ja ulkopuolelle sulkemiseen. Kun muut tavuttivat yksinkertaisia lauseita, minulla oli sivukaupalla tarinoita, joissa oli mukana jo jonkinlaista psykologista ajatuksen alkua.

Vaikka kiusaaminen satutti, kirjoittaminen on ollut työtäni alusta lähtien. Kirjoitustöiden, yhä uudelleen esiin pompsahtavan taiteenteon ja lyriikoiden lisäksi co-kirjoitin viime vuonna kirjan Räävitön ämmä. Kulttiopas estottomaan elämäntaiteilijuuteen (2022) – ja euforisempaa luovan flown matkaa saa harvoin kokea.

Daimonin ajatuksena on, että emme voi valita, mistä pidämme, mitä rakastamme. Tai mistä emme niin välitä. Meillä on lapsesta lähtien luonnollinen tarve kasvaa kohti täyttymystämme, vaikka matkalla onkin haasteita. Daimon kuiskailee viestejään onnentunteilla, kylmillä väreillä, ilolla, syttymisellä – tänne, tänne – kun kohtaamme jotain meidän matkallemme olennaista, kiinnostavaa ja tärkeää.

Silti, kuten koteloituneen, syvässä muutoksessa olevan perhosen toukan, myös ihmisen tulee kamppailla ajan kanssa oman Daimoninsa kuori auki perhoseksi muuttuessaan. Jos toukan kuoren aukaisee liian nopeasti, se kuolee.

Divine timing, oikea ajoitus on tärkeää.

Itse olen tunnistanut sen siitä, että tekemisessäni tuntuu olevan sisäistä rauhaa, iloa ja voimaa. Olen syttynyt, mutta rento  – en puskemassa tai yrittämässä liikaa.

Kirjoittamisen lisäksi rakastan nykyisin puhumista – ilmaisun maagiseen virtaan astumista. Se täyttää sydämeni, puhdistaa, synnyttää minut yhä uudestaan, kuljettaa uudenlaiseen, entistä minumpaan olemisen tilaan. Seikkailuun, joka on ilo jakaa.

Millainen matka sinulla on ollut?

• Oletko vastannut oman Daimonisi kutsuun? Kuiskaileeko se voimakkaammin tämän luettuasi?
• Oletko kohdannut sisäisiä demoneita matkalla kohti omaa täyttymystä?
• Tunnistatko omasta lapsuudestasi Daimonisi kaiut?

Kirjoituksen isona inspiraationa ja lähteenä on Eric Godseyn verkkokirja The Art of Dharma, jonka voi ladata täältä. Suosittelen!

<3 Mia