Hyvästi Punavuori
Se oli tietenkin tiedossa jo silloin, kun ostimme asunnon: putkiremontti tulee ennemmin tai myöhemmin. Asunto oli kuitenkin aivan ihana ja kaikin puolin meille sopiva, joten teimme kaupat hymyssä suin tammikuussa 2011. Hyvästi vuokra-asunnot! Tervetuloa ihana Punavuori kahviloineen ja pikkuliikkeineen!
Ostopäätös piti tehdä nopeasti. Olin seurannut asuntotarjontaa kuukausitolkulla, ja minulla oli omasta mielestäni hyvä käsitys siitä, mikä on hyvä kohde ja mikä taas ei. Kun sopiva ehdokas sitten tuli kohdalle, teimme päätöksen välittömästi. Punavuoren pikkuasunnot olivat erittäin kysyttyjä jo 2011, joten kun myyjä oli luvannut myydä asunnon meille, joku muu oli kuulemma soittanut heti perään ja yrittänyt tehdä tarjouksen. Oli siis todella pienestä kiinni, että asunto myytiin meille eikä jollekin muulle. Yhtiössä on myös lunastuspykälä, joten alkukaupan jälkeen piti odottaa kaksi viikkoa ennen kun voitiin olla varmoja saammeko asunnon vai emme. Onneksi kukaan ei kuitenkaan käyttänyt lunastusoikeuttaan, ja pääsimme muuttamaan.
Tammikuussa 2011 oli hirveästi lunta, ja muistan että talonyhtiön sisäpihalla oli vaikea päästä kaivautumaan eteenpäin muuttokuorman kanssa. Asunto oli onneksi sisältä sellaisessa kunnossa, ettemme joutuneet tekemään yhtään remonttia vaan saimme vain kantaa tavarat sisään. Olin ihan fiiliksissä lisäneliöistä, koska tein vuonna 2011 väitöskirjaa ulkomailla ja asuin Suomessa ollessani mieheni pienessä vuokrayksiössä Munkkiniemessä. Punavuoressa kaikki vaatteet mahtuvat vaatekaappiin eikä asuntoa tarvinnut koristella aina väärissä paikoissa lojuvilla epämääräisillä laatikoilla, joissa luki päällä esimerkiksi ”Elinan alusvaatteita”. Hommaa oli koko ajan kamalasti, koska asuin kahdessa maassa ja vaihdoin asuinpaikkaa kahden kuukauden välein. En siitä huolimatta muista kevään 2011 muuttoa mitenkään ylitsepääsemättömän ongelmallisena tai hankalana, vaan ainoastaan asioita helpottavana koska tilaa tuli lisää ja koti oli vihdoin oma. Varmasti aika on kullannut muistot, mutta tuossa kaiken kaikkiaan sekavassa elämänvaiheessa pysyvä osoite oli jotain, mitä osasin todella arvostaa.
Ajatella, että 42,9 neliötä kahdelle hengelle on joskus tuntunut meistä suorastaan lukaalilta! Väitöskirja kuitenkin valmistui, matkalaukkuelämä rauhoittui ja asuin Helsingissä useammin kuin joka kolmas kuukausi. Jossain vaiheessa vuosien varrella kävi niin, että aloimme haaveilla kuuden hengen istuttavasta ruokapöydästä, jollainen ei mitenkään mahdu Punavuoren kotiin. Sitten aloin harrastaa triathlonia ja ostin kilpapyörän, jota poljen talvella traineriin kiinnitettynä kotona. Vaikka kuinka karsimme tavaraa, tuntui etteivät neliöt mahdollistaneet ihan sellaista asumismukavuutta kuin toivoimme: triathlonpyörä hengaa parisängyn vieressä ja sitä rataa… Keväällä 2018 putkiremontin kustannusarvio selvisi ja nosti hiuskarvat pystyyn. Kun tiesimme, että joutuisimme joka tapauksessa muuttamaan asunnosta remontin ajaksi, päätimme saman tien kokeilla ostaisiko joku asunnon tulevasta putkiremontista huolimatta.
Vaan kuinkas sitten kävikään?