Hengen voitto aineesta

Asunnonvaihtosaagan osa 9, jossa muutetaan, rempataan ja hämmästellään kaman määrää

Muutimme. Huhhuh. Eipä ole blogiakaan ehtinyt päivittää, kun tuo puristus vei kaiken ajan ja energian.

Tehtyämme hyväksytyn ostotarjouksen uudesta kodistamme, saimme muutaman päivän päästä lainalaatikot Punavuoren asuntoon ja aloitimme vimmatun pakkaamisen. Pakkasimme ensin kaiken särkyvän, ja kuljetimme tätä tavaraa muutaman lastin apen autolla Punavuoresta työmaa-asuntoomme, jonka keittiö, kylppärit ja ullakko olivat onneksi remontista vapaita alueita. Uuden kodin keittiö on tehty aiemmille sukupolville tyypillisellä filosofialla, jonka mukaan kamaa on hitosti ja siksi kaappejakin pitää olla paljon. Tila on kuitenkin siisti, joten päätimme, ettemme tässä vaiheessa laita keittiötä uusiksi ja latasimme kaapit täyteen astioita ja kaikkea muutakin mahdollista rompetta. Asunnossa käynnissä oleva remontti nimittäin rajoittaa yhden makuuhuoneen, olohuoneen ja ruokailutilan käyttöä, eikä niihin voi rempan takia viedä ollenkaan tavaraa.

Kuvan ottovaiheessa yhtäkään laatikkoa ei vielä ollut pakattu.

Purimme huonekaluja asteittain osiin, ja vaikka kiire olikin, missään vaiheessa ei ehtinyt tulla totaalista epätoivoa siitä, ettemmekö saisi kaikkea pakattua ennen muuttofirman tuloa lauantai-iltapäivänä. Kirjahylly oli oikeastaan ainut huonekalu, jonka kanssa valutimme hiukan tuskanhikeä. Se on niin kookas, ettei sitä mahtunut purkamaan Punavuoren olohuoneessa siirtämättä sohvaa ensin pois tieltä. Näin ollen purkaminen oli pakko tehdä vasta siinä vaiheessa, kun muuttofirman ihmiset jo kantoivat rojujamme rekkaan. Jännäsin etukäteen vähän puusepän tekemän sänkymme purkamista, mutta se sujui yllättävän kivuttomasti. Vain muutaman laatikon ponnahduskisko oli jumissa.

Muuttofirma saapui paikalle puoli kolme lauantaina ja puoli kasin aikaan kaikki isompi tavara ullakkokomeron sisältöä myöten oli muutettu. Kun saavuimme kuorman kanssa perille, maalari veteli viimeisiä maaleja ruokailutilan seiniin. Vuokrasimme vintiltä ylimääräisen komeron, jonne kaikki koottavat huonekalut vietiin. Toisen makuuhuoneen liukuovikaappeihin sullottiin vaatteet, ja kuin ihmeen kaupalla saimme huoneeseen tungettua myös ison kirjahyllymme sisällön niin, ettei painavia kirjalaatikoita tarvinnut kantaa vintille.

Kun kaikki tavarat oli sijoiteltu omille tai väliaikaisille paikoilleen, pääsimme nukkumaan puhallettavalle patjalle remppapölyn keskelle. Sunnuntaina haimme vielä viimeisiä tavaroita Punavuoresta, ja teimme maanantaina loppusiivouksen ja luovutimme asunnon avaimet uudelle omistajalle. Maanantai-tiistai –välisen yön saimme vielä nukkua patjalla, mutta keskiviikkona asunnossa alkoi parketin lakkaus, mikä teki asunnossa liikkumisen mahdottomaksi eteistä pidemmälle. Haimme hätiin asuntoauton, jonka parkeerasimme härskisti talon pihalle ja nukuimme siinä yhden yön. Torstaiaamuna kävimme vielä kylppärissä, jätimme remppamiehen lakkaamaan parkettia ja suuntasimme auton kohti Ruotsinlaivaa ja Kööpenhaminaa, jossa remppapakolainen ajatteli sunnuntaina vetäistä teräsmieskisan. Muutto ja koko asuntosaaga oli henkisesti aika kuluttava, ja kun vetelin remppamiehiä motivoidakseni painavia kirjalaatikoita ylös ja alas portaita koko lauantain, olin sunnuntai-iltana hiukan huolissani, että olen pilannut kisakunnon ylirasittamalla itseäni viimeisellä viikolla, jolloin pitäisi oikeastaan lähinnä syödä ja levätä.  Mutta kuten on aiemminkin todettu, tavis ei voi laittaa muuta elämää hyllylle täpäritavoitteen takia. Ei siis auta kuin tehdä parhaansa ja katsoa mihin se riittää.

Huonekaluja purkaessa Punavuoren keittiöstä löytyi kaapin takaa tällainen tonttuovi.