Sinäkö se oot? Sua vartonut oon kauan

Asunnonvaihtosaagan osa 3, jossa sosiaalisesti rajoittunut tutkija esittää kiinteistökuningatarta, stressaantuu ja rakastaa lopuksi elämää.

Asunnon myyminen itse on periaatteessa aika helppoa, jos jaksaa ottaa selville perusasiat, uskaltaa avata suunsa ja elämäntilanne mahdollistaa näyttöjen pitämisen joustavasti asuntoilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Ostajaa kiinnostaa yleensä isännöitsijäntodistuksesta löytyvät tiedot, jotka saa isännöitsijältä rahaa vastaan. Asunnon kunnon ja pohjaratkaisun lisäksi talonyhtiön suuret remontit pitää ostokohdetta arvioidessa ottaa huomioon. Suurimpia remppoja ovat yleensä LVIS-projekti ja julkisivujen korjaukset, ja putkistolle voi karkeasti laskea käyttöiäksi sellaiset 50 vuotta ja rapiat. 1970-luvun lopussa uusitut putket ovat tulossa tiensä päähän ja 1960-luvulla korjattujen osalta tehdään todennäköisesti jo LVIS-remontin hankesuunnittelua.

Pohjapiirroksesta kannattaa tutkia, mitkä seinät ovat kantavia ja miettiä, voiko ostajalla olla joitain remontointiin liittyviä kysymyksiä. Noheva myyjä juttelee ennen myyntiä vähän naapureiden kanssa, jolloin hän on perillä siitä, mitä remontteja yhtiössä on tehty myyntikohdetta vastaavissa asunnoissa. Kantavia seiniä ei voi poistaa, ja esimerkiksi keittiön siirtäminen toiseen paikkaan vaatii tiettyjen ehtojen täyttymistä viemäröinnin ja ilmanvaihdon osalta. Edes kiinteistövälittäjä ei useinkaan tiedä viemäröintiin ja ilmanvaihtoon liittyviä remppateknisiä detaljeja, vaan ne pitää kaivaa rakennuspiirustusten myyntipalvelusta. Hifistelyn voi siis todennäköisesti unohtaa. Mitä kuumempi kohde, sitä vähemmän myyjän tarvitsee osata sitä markkinoida, sillä kohde myy todennäköisesti itse itsensä – kunhan hinta on kohdallaan.

Suomen kalleimmasta putkirempasta huolimatta olimme sitä mieltä, että meillä on käsissämme helposti myytävä kohde, jonka myymistä itse kannattaa ainakin kokeilla ennen kun palkkaa välittäjän. (Muistakaa että kaikki elämässä on mahdollista, kun sisäinen sankari on löytynyt!) Jos olisimme olleet myymässä omakotitaloa jonkin lähiön perukoilta tai miljoonakohdetta Westendistä, olisimme palkanneet välittäjän suoraan, koska tuollaiset kohteet vaativat todennäköisesti sitä, että myyjä tuntee liudan mahdollisia ostajia, jotka tuskin käyttävät aikaansa Oikotiellä tai Etuovessa.

Ei se helposti myytävän kohteenkaan myyminen ole kaikin puolin helppoa ja mukavaa. Asuntonsa itse myyvä joutuu tietenkin esittelemään asuntoa itse ja tapaamaan muita ihmisiä. Jos myyjä on kaltaiseni ihmisvihaaja sosiaalisesti rajoittunut introvertti, voi olla työn ja tuskan takana tuottaa myyntipuhetta. Esittelijä joutuu myös kohtaamaan muiden arvioivan katseen: ”Ai tällaisia sisustusratkaisuja olette sitten menneet tekemään. Hmm.. mielenkiintoista!” Näyttöjen aikatauluttaminenkin saattaa olla hankalaa. Jos mitenkään mahdollista, kannattaa järjestää näyttöjä sellaisilla viikoilla, jolloin muu elämä ei ole kohtuuttoman stressaavaa. Itse jouduin esittelemään kämppää vuoden kiireisimmillä työviikoilla samaan aikaan, kun mies oli työmatkalla Saksassa eikä voinut aluksi auttaa näyttöjen pitämisessä, ja treeniohjelmassa oli rapsakka määrä triathlontreenejä. Voitte uskoa, että meillä kuunneltiin sillä viikolla paljon MacGyverin tunnaria, koska sisäinen sankari oli ryöminyt piiloon ja hänet joutui pari kertaa kaivamaan esiin melko syvältä.

Tiistai: Olin töissä ja julkaisin myynti-ilmoituksen, jossa ensinäytön ajankohdaksi oli merkitty seuraavan viikon keskiviikko. Pidin ensimmäisen privanäytön illalla, kävin Stadikalla uimassa. Lähetin noin kymmenelle ihmiselle yhtiöpaperit ja vastailin asuntoa koskeviin kysymyksiin.
Keskiviikko: Olin töissä, pidin toisen privanäytön illalla, pelasin jalkapalloa ja kävin salilla. Lähettelin lisää yhtiöpapereita ihmisille ja vastailin kysymyksiin.
Torstai: Olin koko päivän seminaarissa toisella paikkakunnalla ja sain sähköpostilla ensimmäisen ostotarjouksen. Viestittelin miehelle Saksaan että mitäs tehdään. Hylkäsimme tarjouksen.
Perjantai: Pidin privanäytön aamulla ennen kun lähdin töihin.
Lauantai: Juoksin toistaiseksi kovimman puolimaratonaikani Helsinki Half Marathonilla, pidin privanäytön iltapäivällä. Mies palasi Saksasta illalla.
Sunnuntai: Tein useamman tunnin pyörätreenin ja pidimme privanäytön illalla.

Maanantai: Aamutelkkari, jota varten piti olla meikissä klo 06.30. Sitten töihin, paniikki. Pari puhelinhaastattelua eri medioihin. Illalla LVIS-saneerausta koskeva ylimääräinen yhtiökokous, mutta halusivat myös A-Studioon illaksi. Olin herännyt kovin aikaisin enkä ollut varma jaksanko enää mennä iltatelkkariin, jos olen paikalla yhtiökokouksessa. Päätimme että mies hoitaa kokouksen ja minä menen telkkariin.
Tiistai: Aamupäivätelkkari, muutama kysely asunnosta sähköpostitse, puhelinhaastatteluja töissä, pääuutislähetys, jonka jälkeen juoksulenkki.
Keskiviikko: Aamutelkkari, radio, haastattelu työpaikalla, ensinäyttö, pumppitunti.

Ensinäyttö oli keskiviikkoiltana. Olin telkkarimaratonin jälkeen kuin jyrän alle jäänyt, mutta onneksi studiomeikki hiukan häivytti silmäpusseja. Sitten vaan lisää huulipunaa kehiin ja pikainen siirtyminen työminästä kiinteistökuningattareksi. Onneksi meitä esittelijöitä oli kaksi, jolloin toinen pystyi näyttämään yleisiä tiloja samaan aikaan kuin toinen päivysti itse asunnossa ja vastaili puhelimeen. Väkeä tuli paljon, mutta kaikki mahtuivat vuorollaan sisälle. Jotenkin näytöstä selvittiin, vaikka muistikuvat tapahtuneesta ovatkin hiukan hataria.

Näytön loppupuolella hän sitten soitti, enkä tiedä onko kukaan ikinä sanonut minulle mitään niin kaunista: ”Olen valmis tekemään asunnostanne ostotarjouksen hintapyynnön mukaisella hinnalla.” Alrighty then! Myyty ensimmäisessä näytössä! Elämä on ihanaa!