Syyt blogin aloittamiselle

Elettiin kevättä 2017. Tuijotin paperilappua, jossa luki diagnoosina F33.10 Toistuvan masennuksen keskivaikea masennusjakso. Tuosta hetkestä alkoi elämäni rankin, mutta oikeastaan myös palkitsevin matka tähän pisteeseen, jossa nyt olen.

Syksystä 2016 saakka olin tuntenut oloni poikkeuksellisen väsyneeksi. Opintoni olivat loppusuoralla, ja kahdeksan vuoden taistelu Helsingin yliopistossa läheni päätöstään. Keväällä 2017 palautin graduni, ja tästä olisi varmasti pitänyt olla helpottunut ja onnellinen. Toisin kävi, ja kahdeksan vuoden opiskelun ja työn yhdistämisen loppuminen avasikin mieleni sellaiselle kuopalle, etten ole aiemmin sellaista kokenut. Pitkään olin varma, ettei sieltä edes enää noustaisi.

Onnekseni toisin kävi. Pääsin työterveyden kautta erikoislääkärille ja diagnoosini otettiin vakavasti. Aloitin Kelatuetun kuntoutuspsykoterapian ja sen avulla opin sairaudestani paljon. Olisin itse kaivannut tämän lisäksi jotain vertaistukihenkistä, mutta energia ei riittänyt kanssakäymiseen. Blogeja yritin etsiä, mutta juuri itselleni sopivaa en löytänyt (joskin etsiminenkin oli aika heikkoa). Kun vointini alkoi parantua, päätin, että alan itse kirjoittamaan. Kirjoittaminen on minulle voimaannuttavaa ja jos voin lisäksi antaa jollekin toiselle ihmiselle tällä jotakin, ollaan kovasti voiton puolella!

Tarkoituksena siis tänne kirjoitella niitä ajatuksia, joita olen mielessäni pyöritellyt diagnoosinsaamiseni jälkeen. Luultavasti kirjoittelen jossain kohden myös muusta hyvinvoinnista, mutta nyt ainakin aluksi olisi tarkoitus purkaa masennukseksi kutsutun sairauden herättämiä ajatuksia.

Toivottavasti siis joku löytäisi täältä helpotusta omaan ajatteluun, tai lisää ymmärrystä tätä sairautta kohtaa!