Matkatavarapaniikki ja muita ahdistuksia
Joululoma hieman venähti ja ”arkeen” palaaminen tuntui vähän tahmealta ihanien, laiskojen koko perheen yöpukupäivien jälkeen, Mutta täällä taas ollaan. Olin jo aloittanut luonnosta matkatavaroista kun joululoma vei menneessään. Tässä nyt jo ennen joulua kirjoitettu teksti.
Hassua. Vaikka vauva on ollut osa elämäämme jo lähes puolitoista kuukautta, vasta ensimmäistä matkaa sunnitellessamme tajusimme miten elämämme on nyt peruuttamattomasti muuttunut. Elämän voi nyt jakaa aikaan, jolloin matkustimme pelkillä käsimatkatavaroilla ja se on ohi. Uusi perhematkustamisen aikakausi matkatavaravuorineen ja lentokenttäkärryineen on alkanut.
Poikamme sai vihdoin passinsa ja oleskelulupakin on jo prosessissa. Olemme molemmat toipuneet synnytyksestä, joten oli aika palata ”normaalielämään” ja alkaa suunnittella reissuja. En olekaan poistunut Singaporen saarelta sitten syyskuisen Thamaa-ruokamyrkytyksen, joten odotan jo innolla matkaan lähtöä.
Ensimmäinen ahdistus iski kaksi viikkoa ennen matkaa lentoja varattaessa. Mihin turvaistuin, mihin vaunut, miksi emme ole ajatelleet tätä aiemmin?!? Laskekelin jo mielessäni tuleeko meidän todella ostaa matkavaunut, kenties matkaturvaistuin, kantoreppu… miksei kukaan kertonut että vauvan kanssa matkustaminen tulee niin kalliiksi.
Hieman googlailtuani tulin siihen tulokseen, että Bugaboomme saavat kelvata myös matkakäyttöön, mutta niille on ehdottomasti hankittava oma matkalaukkunsa. Ja Singaporen äitiyskaupoissahan ei Cameleonien matkalaukkua ole jostain syystä valikoimissa. Graigslistilta löytyi muutama käytetty, mutta ne olivat jo menneet. Paniikki alkoi yltyä, kunnes pariin Facebookin äitiryhmään laittamani viesti poiki tuloksen ja sain ostettua hyväkuntoisen käytetyn laukun ja vielä puolella hinnalla alkuperäisestä. Ensimmäinen paniikki selätetty.
Toinen ahdistus tuli turvaistuimesta. Koska olemme päättäneet pyhästi käyttää turvaistuinta kaikilla automatkoilla, on turvaistuinta myös aina kuljetettavana mukana (paitsi Malediiveille, koska siellä ei autolla ajella, mutta Malediiveista lisää myöhemmin). Turvaistuimen saattaisi saada hyvällä tuurilla mukaan koneeseen. Mutta huonolla tuurilla istuin laiteittaisiin suojaamattomana matkatavarahihnalle ja määränpäässä sitten noukkisimme kolhiintuneen turva(ttoman)istuimen. Stressin vähentämiseksi turvaistuimellekin oli siis hankittava oma suojakassinsa. Se onneksi löytyi nopeasti googlailemalla paikallisesta vauvatavaranettikaupasta ja toimituskin onnistui vielä samalla viikolla. Ovelle saapui lähetti tuoden hysteerisen ison repun kunnon pehmusteilla, ei mikään tyylikäs näky, mutta turvallisuus ennen kaikkea. Huoh.
Nyt siis sekä vaunut että turvaistuin oli turvattu. En olisi uskonut vauvan kanssa matkustamisen olevan kalliimpaa ja stressaavampaa ennen matkaa kuin itse matkan aikana. Kaikkea sitä oppii.
Nyt jälkikäteen voin todeta hankintojen olleen stressaamisen arvoisia, sillä ne toimivat reissussa tosi hyvin, ja saimme mahdutettua niihin kaikki vauvan tavarat, joten muuten pärjäsimme käsimatkatavaroilla.
Ainoastaan vaunukassi oli vähän liiankin hienon näköinen, sillä se oli syystä tai toisesta avattu paluumatkalla ja Singaporen tavarahihnaa matkasi avattu kassi ja perässä saapui puolet tavaroista. Ei mikään paras kotiinpaluu. Onneksi mitään ei ollut hajonnut tai pahasti sotkeentunut, joten näillä (+ parilla ylimääräisellä matkalaukkuvyöllä) lähdemme turvallisin mielin myös seuraavalle matkalle. Ensimmäisen matkan jännityksessä kuvat jäivät ottamatta, mutta niistä muistan toivottavasti näppäillä tulevaisuudessa…
Kuva varastnapattu täältä.
