Eläinten valtakunta

Taistelu jota ei voi voittaa, eli elämäni eläinten kanssa. 

Tropiikissa on enemmän elämää kuin Suomessa tammikuussa. Olisihan se pitänyt muistaa tänne tullessa. Mutta en minä sitä osannut huomioida, joten keittiömme muurahaisyhdyskunta ei ollut kovin iloinen yllätys.

En saisi valittaa, sillä tämä on eläinten valtakunta. Olihan Singapore viidakkoa vielä muutama vuosikymmen sitten ja me ihmiset olemme väkivalloin tunkeutuneet niiden reviirille. Villin luonnon voi vieläkin aistia, ainakin hyvällä mielikuvituksella.

Toistaiseksi olemme olleet onnekkaita ja säästyneet monelta villin luonnon kohtaamiselta. Kodissamme ei ole näkynyt torakoita, lepakoita, rottia tai (lentäviä) käärmeitä. Kulkukissatkin pysyvät useimmiten viemäreissään boa-käärmeiden syöttinä.

Tähän mennessä suurin kauhistukseni on ollut keittiössämme majaileva gekko (kuvissa). Dengue-riskialueella hyttysiä syövä lisko on ehdottomasti positiivinen vieras, mutta kun kyseisen matelijan näkee iltaisin omassa keittiössään, ei sen kohtaaminen välttämättä ilahduta. Gekko ilmestyy keittiöömme aika ajoin ja säikähdän sitä jokaikinen kerta. En sentään juokse enää karkuun, kuten ensimmäisellä havainnolla. Viime viikolla uskaltauduin jopa kuvaamaan otusta. Pahoittelen kuvien laatua, käytin iltahämärässä mahdollisimman pitkää zoomia, enkä uskaltanut pelästyttää sitä salamalla. 

Ja miten olen sopeutunut tähän eläimelliseen ympäristöön?

Toistaiseksi yritän päästä niistä eroon ja kehittelen keinoja vähentää kotimme elämää. Lentävät ötökät pyrkivät valoa kohti, joten ne voi yrittää huijata ulos parvekkeen valon avulla. Keittiön muurahaisia olen yrittänyt vähentää pyyhkimällä niitä käsidesiin kostutetulla talouspaperilla.

Ja gekko – sen kanssa on vain pakko opetella elämään. Laitan siis silmät kiinni ja päätän, ettei sitä ole olemassa.