Hiljainen viikko
Historiallinen viikko. Surullinen viikko.
Viime viikko oli kaikin puolin koskettava. Mutta Singapore ei kauhistellut Alppien lentoturmaa, ei seurannut Jemenin tilannetta, saati hämmästellyt Amanda Knoxin vapautumista.
Täällä uutisointi keskittyi vain yhteen mieheen ja yhteen jonoon.
Maanantaiaamuna kantautui suruviesti. Maan perustajaisä, Singaporen ensimmmäinen ja maata vuosikymmeniä hallinnut entinen pääministeri Lee Kuan Yew on kuollut. 91-vuotiaan kuolema oli toki odotettu ja mies oli elänyt pitkän elämän, jättäen näkyvän perinnön. Se, mitä Singapore on tänä päivänä, voi sanoa olevan herra Leen aikaansaannosta. Singaporen uskomaton nousu, kolmannen maailman maasta maailman ykköskastiin muutamassa vuosikymmennessä, on hänen pragmaattisen johtajuutensa ja visioidensa ansiota.
Keskiviikosta alkaen sadattuhannet ihmiset jonottivat yötä päivää päästäkseen hänen arkkunsa äärelle ja kiittääkseen häntä vielä viimeisen kerran. Kaikki valtion tv-kanavat esittivät katkeamattomana virtana hänen puheitaan ja hänestä tehtyjä dokumentteja. Ruudussa kulki myös ajankohtaista tietoa jonon pituudesta. Milloin jonotusaika oli kahdeksan tuntia, milloin kymmenen! Joidenkin lähteiden mukaan jopa 1.2 miljoonaa jätti neljän päivän aikana herra Leelle hyvästinsä.
Sunnuntaina, Lee Kuan Yewn hautajaispäivänä, tuhannet ja tuhannet ihmiset, minä mukaan lukien, keräännyimme katujen varsille kumartamaan ja hurraamaan hautajaissaattueelle. Koko maa oli pukeutunut mustiin ja valkoisiin. Kadun varrella jaettiin Singaporen lippuja. Siellä seisoimme, kaatosaateessa, toinen toistemme sateenvarjojen alla. Arkun ajaessa ohitsemme näin useiden kyynelehtivän. Monet kumarsivat hiljaa kolmesti.
Se oli kaunis hetki.
Lännessäkin uutisoitiin herra Leesta, useimmiten suurena, mutta demokratian sivuuttaneena johtajana. Monet nostivat Guardianin artikkelin tapaan esille vanhat tutut Singaporen erikoisuudet, kuten purukumikiellon ja kepitysrangaistuksen.
Singaporessa länsimaiden median artikkeleihin ja herra Leen ristiriitaisuuteen vastattiin mm. näin ja näin, vapaus ei välttämättä tarkoita demokratiaa, vaan turvallisuutta ja vaurautta. Vapauden lisäksi on hyvä olla myös rajoja, vapaus kaikkeen ei ole pelkästään positiivista.
Mitä mieltä itse olen herra Leesta?
Olen miettinyt sitä koko viikon, tai oikeastaan koko Singaporessa oloni ajan.
Lee teki kiistatta suuren työn Singaporen hyväksi. Hän rakensi satojatuhansia asuntoja, houkutteli ulkomaisia investointeja, rakensi satamia, kitki korruption, koulutti singaporelaiset maailman huipputasoon, teki englannista maan virallisen työkielen, rakensi päätöksillään ja teoillaan Singaporesta tämän päivän puhtaan, turvallisen, monikulttuurisen ja vihreän puutarhakaupungin.
“Whoever governs Singapore must have that iron in him or give it up. This is not a game of cards.“
Lee myös piti hallussaan valtion mediaa, ajoi vastustajansa vararikkoon, heitti ihmisiä vankilaan ilman oikeudenkäyntiä, piti voimassa kuolemantuomiota ja ruumiillista rangaistusta ja käytännössä kitki pois opposition. Hänen PAP-puolueensa on ollut vallassa koko Singaporen 50-vuotisen itsenäisyyden ajan. Nykyinen pääministeri on hänen poikansa.
“This is your life and mine. I spent a whole life building this and as long as I’m in charge nobody’s going to knock it down.”
Opiskelin viisi vuotta politiikkaa Tampereen yliopistossa ja vuoden Granadan yliopistossa. Nyt jälkikäteen olen hämmästellyt, miten Eurooppa- ja Pohjois-Amerikkakeskeiset opintoni olivatkaan. En muista kovinkaan laajaa perehtymistä Singaporen erikoiseen yhteiskuntaan.
Maahan tutustuttuani huomaan usein pohdiskelevani demokratiaa. Demokratia on vähän samanlainen, itsestäänselvänä ihanteena pidettävä käsite kuten ihmisoikeudet tai rasismin vastustus. Se on yhtä kuin vapaus ja se pitäisi olla kaikille yhtäläinen, ja kuka muuta väittää, sitä kauhistellaan.
Mutta mitä Lee Kuan Yew olisi saanut aikaan, jos hänen tärkein tehtävänsä olisi ollut varmistaa uudelleenvalinta, aina muutaman vuoden välein. Jos hänen olisi pitänyt perustella jokainen tekonsa oppositiolle, jos maan lehdistö olisi kyseenalaistanut hänen jokaisen päätöksensä. Olisiko hän uskaltanut ottaa niin rohkeita harppauksia maan hyväksi?
Tuskinpa.
Mitä vapaan ja demokraattisen Suomen hallitus sai aikaan viimeisen neljän vuoden aikana?
En minäkään toki täysin kritiikittömästi suhtaudu Lee Kuan Yewn hallintoon ja Singaporen tämänhetkiseen yhteiskuntaan. Mutta se ei vähennä kunnioitustani ja ihailuani herra Leeta kohtaan. Hän oli mies, joka teki erikoisia tekoja erikoisena aikana, niin hyvässä kuin pahassa. Hän oli vapaa ideologioista, Cambridgessa juristiksi koulutettu aasialainen, joka perehtyi laajasti maailmaan, ideoi itse ja otti vaikutteita muualta. Kun jokin idea ei toiminut, hän vaihtoi suuntaa ja keksi uutta. Hän oli loistava puhuja ja loi hyvät suhteet muun maailman johtajiin, tasapainoili Aasian ja Lännen välissä.
Lee Kuan Yew oli suuri visionääri, yksi todella harvoista koskaan eläneistä, joka voi sanoa rakentaneensa tyhjästä toimivan yhteiskunnan ja jättäneen jälkeensä monta miljoonaa häntä aidosti surevaa kansalaista.
Singaporen isä on nyt poissa.
https://www.youtube.com/embed/e8rPofi-AUw