Huomioita osa 2

Listasin aiemmin minulle yllätyksenä tulleita huomioita Singaporesta ja elämästä täällä. En halunnut pitkästyttää liian pitkällä jaarittelulla, joten jaoin tekstit kahteen osaan. Tässä part deux.

 – Singapore sijaitsee päiväntasaajalla ja täällä on aina kuuma. Miksi siis kaupat myyvät talvivaatteita? Ymmärrän keskustan kauppojen turistilaumojen tarpeen, mutta syyssesongin takit ja nahkasaappaat ovat täyttäneet myös syrjäisempien kaupunginosien vaatekaupat. En ymmärrä.

– Singapore on täynnä ostoskeskuksia. Jokaisella vierailemallani alueella on useampi ostoskeskus, keskustasta puhumattakaan. Liike, joka ei sijaitse ostoskeskuksessa on lähes harvinaisuus. Minun on ollut erittäin vaikea tottua siihen, että myös hyvät ravintolat ovat usein ostoskeskuksissa. Eihän mikään oikea ravintola voi sijaita ostoskeskuksessa? Täällä voi. 

– Etenkin keskustan ostoskeskukset ovat valtavia. Täysin suuntavaistottomana haahuilijana eksyn niissä lähes aina. Lisäksi minusta on käsittämätöntä, että useiden maanpäällisten kerrosten lisäksi ostokeskuksessa voi olla lähes yhtä monta kellarikerrosta. Ja metro ei kuljekaan alimmassa kerroksessa, vaan metroonmenokerroksen alla voi olla useita alakerroksia liiketilaa. Opasteet taas johtavat toisiin ostoskeskuksiin ja metroon, mutta päivänvaloon pääseminen vaatii jo minua parempaa suunnistajaa.

– Iloitsin jo ennen muuttoa tulevasta ympärivuotisesta rusketuksestani. Mutta yllättäen huomaan iloni olleen ennenaikaista ja viimeisetkin kesärusketukset alkavat haihtua. Singaporessa aurinko tulee sen verran ylhäältä, että se osuu lähinnä päälakeen, joten vahingossa ei täällä rusketu. Rusketusta varten pitäisi mennä ottamaan aurinkoa, mutta ei sitä jotenkin arkisin kehtaa. Ja usein viikonloppuisin ei ehdi löhöilemään auringossa tai sitten sää on Singaporelle tyypillisen pilvinen tai sateinen. Eli kai täältäkin on lähdettävä rantalomalle rusketusta hakemaan. 

Mango with sticky rice, lähithaimaalaisen suosikkijälkiruokani, johon olen viime aikoina kehittänyt melko pahanlaatuisen riippuvuuden.

– Yllättäen nautin kovasti myös yksinolosta, sillä etukäteen ajattelin kaipaavani toimistoympäristöä täynnä työkavereita. Olen onnekseni löytänyt uusia harrastuksia ja kavereita, joiden myötä päivissäni on myös sosiaalisia kontakteja. Mutta ainakin toistaiseksi olen nauttinut kovasti arjestani, jossa vietän paljon aikaa itsekseni, tehden mitä itse haluan ja millä aikataululla kulloinkin huvittaa.