Jumituspäivät
Tätähän se on. Vauvan kanssa ei saa asioita aikaiseksi niinkuin ennen. Pääni pursuaa kirjoitusideoita ja valokuviakin on koneella editoimista vailla. Mutta nuoriherra päätti vaihtaa pidemmät päiväunet kunnon yöuniin.
En valita, 11 tuntia putkeen joka yö on todellista luksusta ja vanhemmat saavat hyvien yöunien lisäksi laatuaikaa iltaisin. House of Cardsin uusin tuotantokausi on jo katsottu.
Mutta päivisin, jolloin olisi hoidettava miljoona muutakin asiaa, ei poika tällä hetkellä suostu nukkumaan kovinkaan pitkää pätkää kerralla. Usein päiväunet ajoittuvat vielä hetkeen, kun olemme ostoksilla tai kävelyllä, kotona hän piristyy ja sitten taas leikitään. Täysillä.
Vauva on tullut myös vaativammaksi viihteen suhteen. Kun ennen kului lelukaaren alla pitkiäkin aikoja itseksensä ihmetellessä, nyt kansa vaatii äitiä laulamaan ja tanssimaan. Siis ihan oikeaa viihdytystä ja täydellistä läsnäoloa, ei mitään puolittaista hytkymistä.
Vastavuoroisuus on toki ihanaa ja vauvan kanssa alkaa olla ihan oikeasti tosi hauskaa. Hän juttelee, hymyilee ja kommunikoi. Osaa vaatia, mutta antaa myös itsestään. Palkintona maailman ihanin hampaaton hymy tai käsittämättömän tarttuva hekotus. Viihdyttäjä-äiti ei vain ehdi hoitaa kuin ehdottoman pakolliset asiat ja kaikki muu vähän jää.
Luojan kiitos meillä käy siivoja.
Palataan siis asiaan, kun viihdeautomaatti nimeltä äiti pääsee hetkeksi tauolle.