Maanvaihtoviikot
Onhan se ihan absurdia. Istua Google Maps edessään ja miettiä missä sitä seuraavaksi tahtoisi asua.
Ihanaa – kyllä.
Jännittävää – hieman.
Etuoikeutettua – ehdottomasti.
Tällä kerralla olemme toki viisaampia ja tiedämme mistä löytyy hyvää tietoa ja mitä kannattaa asuinmaata valitessa ottaa huomioon. Singaporeen lähdettiin soitellen sotaan, mutta kahden vuoden expat-kokemuksella sitä tulee harkitsevammaksi. Enää en lähtisi minne vain, kuten jokusia vuosia sitten vielä ajattelin.
Ja tietysti meillä on nyt eräs kahdeksankiloinen tarmonpesä vaikuttamassa suuresti valintoihimme, nyt ja vielä aikamoisen pitkään. Luojan kiitos ei kuitenkaan vielä tarvitse miettiä kouluja tai muuta aikuismaista, vaan voimme hypätä seikkailumielin sinne missä olisi hauskaa asua.
Tällä kertaa ihan tietoisesti huomioon otettavia tekijöitä (siis perheen kannalta, mieheni työasiat eivät millään muotoa kuulu tämän blogin aihepiiriin) ovat erityisesti kohdekaupungin kieli, kulttuuri, ilmasto ja turvallisuus, tuossa järjestyksessä.
Seuraavat pari vuotta olisi mukava asua paikassa, jonka kieltä joko osaan tai haluaisin oppia, sillä kieli on mielestäni (tietysti asenteen jälkeen) tärkein sopeutumista helpottava tekijä.
Tulevassa asuinkaupungissamme olisi hyvä olla edes jonkinlaista samaistuttavaa urbaania kulttuuria ja tietynlaista avoimuutta, jostain Teksasin takamailta ei tämä blogi tule toivottavasti koskaan päivittymään. Turvallisuus ja ympäristö nousevat vuosi vuodelta tärkeämmiksi, Kiinan saasteet, Intian ruuhkat tai joidenkin Afrikan maiden aidatut ulkomaalaisten asuinalueet eivät suuremmin houkuttele.
Olen toki pilalle hemmoteltu, kuten kaikki me suomalaiset. Puhdas ilma, turvallisuus sekä yhteiskunnan vapaus ja toimivuus ovat olleet minulle hieman liian kauan itsestäänselvyyksiä. Eivät todellakaan ole enää. Ja tiedän, että Suomen tasosta joudumme jatkossakin tinkimään. Mutta vaihtariksi käy hieman inhimillisempi ilmasto, kiitos!
Singapore on ollut lottovoitto, jossa ovat yhdistyneet kaikki toivomukseni. Silti yhtäaikaisesti alkaa muuttojalkaa poltella, veri vetää muualle ja kuitenkin Singapore tuntua niin tutulta, turvalliselta ja mukavalta paikalta asua. Täällä on koettu paljon, elämämme suurimmat kokemukset, niin hyvässä kuin pahassa. Ja tietysti tuon kainalossa köllivän pikkuhyrrän elämän ensimmäinen koti tulee aina olemaan täällä.
Tänään aamukahvia hakiessa iski jo haikeus. Asunko enää milloinkaan paikassa, jossa voin aamulla heittää shorsit jalkaan ja astella kadun toiselle puolelle, erääseen kaupungin kivoimmista kahviloista, istua terassilla aamuauringosta nauttien vaikka vuoden jokaisena päivänä? Tai onko minulla enää koskaan 50-metristä uima-allasta kotipihalla? Onko enää näin laajaa ravintolatarjontaa, näin kansainvälistä ilmapiiriä, tätä elämän helpoutta ja mukavuutta, mieletöntä tuotevalikoimaa, lyhyitä välimatkoja, Uniqloita joka puolella, matkustusmahdollisuuksia…
Graduation goggles.
Jokaisella on toki mahdollisuus muuttaa minne haluaa, valintojahan nämä ovat ja niin edelleen ja edelleen. Loskassa on turha katkerana laahustaa. Mutta on expat-paketti aikamoista hopealautasen tarjoomaa, ei sitä voi kieltää.
Ihan mieletöntähän tämä on, istua kartta edessä ja miettiä, mikä olisi seuraava seikkailumme. Minne sitä sormella kotinsa tökkäisi. Ennen en uskaltanut edes haaveilla tällaisesta todellisuudesta, jota saan nyt kutsua elämäkseni.
Seuraavaa kohdetta en vielä paljasta, saati edes tiedä. Eiköhän se ole jossain kuvan kartan alueella.