Matkustan ympäri maailmaa..

Vauva nukkuu rauhallisesti vauvakopassaan, hän nukahti jo ennen nousua. Matkustamon valot on sammutettu ja lentokone humisee rauhoittavasti. Joku kuorsaa kauempana. Nyt olisi hyvä hetki nukkua, mutta en pysty.

Entä jos en kuulekaan, kun vauva itkee ja kaikki ympärilläni heräävät siihen? Entä jos en huomaakaan, kun vauva herää peloissaan oudossa ympäristössä?

Yritän pysytellä hereillä katsoen jotain turhanpäiväistä elokuvaa.

Lopulta torkahdan hetkeksi, mutta vain havahtuakseni lentoemännän herättelyihin. Turbulenssia tulossa ja vauva on otettava syliin. Seuraavat neljä tuntia vauva tuhisee onnellisena sylissäni ja itse havahtelen puoliunessa tuijottaen safety belt -valoa, odottaen hartaasti sitä sammuvaksi. En uskalla täysin rentoutua vauva sylissäni.

Entä jos nukahdan ja hän putoaa lattialle. Enkä herää siihenkään.

Vauva nukkuu rauhallisesti koko lentomatkan ja herätän hänet hieman ennen laskeutumista vaipanvaihtoon ja syömiseen. Laskeutumisen ajan vauva syö ja imee tuttia, ei tietokaan korvakivuista. ”He is the best little traveller I have ever seen!” sanoo lentoemäntä ja äiti hymyilee ylpeänä jälkikasvustaan.

Koneesta poistuessa poika katselee uteliaana ympärilleen Manducastaan ja hymyilee iloisesti niille, jotka häntä huomioivat. Matkatavaroissa saamme apua muilta matkustajilta ja kotimatkalla vauva nukahtaa vielä taksiin.

Äidin unisaldo yöltä noin 30 minuuttia, mutta muuten ensimmäinen lentomme kahdestaan sujui varsin mainiosti.

Loppuviikko menikin nukkuessa. Jospa ensi kerralla ei olisi turbulenssia.