Eläinten valtakunta

Taistelu jota ei voi voittaa, eli elämäni eläinten kanssa. 

image.jpg

Tropiikissa on enemmän elämää kuin Suomessa tammikuussa. Olisihan se pitänyt muistaa tänne tullessa. Mutta en minä sitä osannut huomioida, joten keittiömme muurahaisyhdyskunta ei ollut kovin iloinen yllätys.

En saisi valittaa, sillä tämä on eläinten valtakunta. Olihan Singapore viidakkoa vielä muutama vuosikymmen sitten ja me ihmiset olemme väkivalloin tunkeutuneet niiden reviirille. Villin luonnon voi vieläkin aistia, ainakin hyvällä mielikuvituksella.

image.jpg

Toistaiseksi olemme olleet onnekkaita ja säästyneet monelta villin luonnon kohtaamiselta. Kodissamme ei ole näkynyt torakoita, lepakoita, rottia tai (lentäviä) käärmeitä. Kulkukissatkin pysyvät useimmiten viemäreissään boa-käärmeiden syöttinä.

Tähän mennessä suurin kauhistukseni on ollut keittiössämme majaileva gekko (kuvissa). Dengue-riskialueella hyttysiä syövä lisko on ehdottomasti positiivinen vieras, mutta kun kyseisen matelijan näkee iltaisin omassa keittiössään, ei sen kohtaaminen välttämättä ilahduta. Gekko ilmestyy keittiöömme aika ajoin ja säikähdän sitä jokaikinen kerta. En sentään juokse enää karkuun, kuten ensimmäisellä havainnolla. Viime viikolla uskaltauduin jopa kuvaamaan otusta. Pahoittelen kuvien laatua, käytin iltahämärässä mahdollisimman pitkää zoomia, enkä uskaltanut pelästyttää sitä salamalla. 

image.jpg

Ja miten olen sopeutunut tähän eläimelliseen ympäristöön?

Toistaiseksi yritän päästä niistä eroon ja kehittelen keinoja vähentää kotimme elämää. Lentävät ötökät pyrkivät valoa kohti, joten ne voi yrittää huijata ulos parvekkeen valon avulla. Keittiön muurahaisia olen yrittänyt vähentää pyyhkimällä niitä käsidesiin kostutetulla talouspaperilla.

Ja gekko – sen kanssa on vain pakko opetella elämään. Laitan siis silmät kiinni ja päätän, ettei sitä ole olemassa.

Hyvinvointi Sisustus Mieli

Huomioita osa 2

Listasin aiemmin minulle yllätyksenä tulleita huomioita Singaporesta ja elämästä täällä. En halunnut pitkästyttää liian pitkällä jaarittelulla, joten jaoin tekstit kahteen osaan. Tässä part deux.

image.jpg

 – Singapore sijaitsee päiväntasaajalla ja täällä on aina kuuma. Miksi siis kaupat myyvät talvivaatteita? Ymmärrän keskustan kauppojen turistilaumojen tarpeen, mutta syyssesongin takit ja nahkasaappaat ovat täyttäneet myös syrjäisempien kaupunginosien vaatekaupat. En ymmärrä.

– Singapore on täynnä ostoskeskuksia. Jokaisella vierailemallani alueella on useampi ostoskeskus, keskustasta puhumattakaan. Liike, joka ei sijaitse ostoskeskuksessa on lähes harvinaisuus. Minun on ollut erittäin vaikea tottua siihen, että myös hyvät ravintolat ovat usein ostoskeskuksissa. Eihän mikään oikea ravintola voi sijaita ostoskeskuksessa? Täällä voi. 

– Etenkin keskustan ostoskeskukset ovat valtavia. Täysin suuntavaistottomana haahuilijana eksyn niissä lähes aina. Lisäksi minusta on käsittämätöntä, että useiden maanpäällisten kerrosten lisäksi ostokeskuksessa voi olla lähes yhtä monta kellarikerrosta. Ja metro ei kuljekaan alimmassa kerroksessa, vaan metroonmenokerroksen alla voi olla useita alakerroksia liiketilaa. Opasteet taas johtavat toisiin ostoskeskuksiin ja metroon, mutta päivänvaloon pääseminen vaatii jo minua parempaa suunnistajaa.

image_49.jpg

– Iloitsin jo ennen muuttoa tulevasta ympärivuotisesta rusketuksestani. Mutta yllättäen huomaan iloni olleen ennenaikaista ja viimeisetkin kesärusketukset alkavat haihtua. Singaporessa aurinko tulee sen verran ylhäältä, että se osuu lähinnä päälakeen, joten vahingossa ei täällä rusketu. Rusketusta varten pitäisi mennä ottamaan aurinkoa, mutta ei sitä jotenkin arkisin kehtaa. Ja usein viikonloppuisin ei ehdi löhöilemään auringossa tai sitten sää on Singaporelle tyypillisen pilvinen tai sateinen. Eli kai täältäkin on lähdettävä rantalomalle rusketusta hakemaan. 

image_50.jpgMango with sticky rice, lähithaimaalaisen suosikkijälkiruokani, johon olen viime aikoina kehittänyt melko pahanlaatuisen riippuvuuden.

– Yllättäen nautin kovasti myös yksinolosta, sillä etukäteen ajattelin kaipaavani toimistoympäristöä täynnä työkavereita. Olen onnekseni löytänyt uusia harrastuksia ja kavereita, joiden myötä päivissäni on myös sosiaalisia kontakteja. Mutta ainakin toistaiseksi olen nauttinut kovasti arjestani, jossa vietän paljon aikaa itsekseni, tehden mitä itse haluan ja millä aikataululla kulloinkin huvittaa.

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään