Takauma osa 3

Tilanne oli kuumottava: miul ei oikeestaan olis vara lähtee opiskelemaan jos tarttee mennä opintotuella ja opintolainalla… kun on tässä elämän kulussa tullu asuntolainoja, eläimiä ja muita lisäkuluja, joita ei suoraan äipän ja isän helmoista opiskelemaan lähtevillä ole, lisäks miun muori ja isä ei voi rahallisesti jeesiä (jos tällä ikää enää etes ilkeisin pyytää niiltä)  joten oo On-My-Own ja sillä olis sit pärjättävä :O

Mutta WAU! työkkäristä soittivat jo ja joku setä ihqun kuuloisella, hunajaisella äänellään ilmoitti, että saa lähteä opiskelemaan työttömyystuella sosionomiksi!! WAAAUUUU!!! Kylläpä se kuuluisa kivi vierähti sydämmeltä <3 

Ei tämä elo kuitenkaan ole pelkkää iloa ja onnea: äitin terveys horjuu edelleen ja sen hoitoon saaminen on kyllä kohtuuttoman vaikeeta! 🙁 Eivät usko sairaalalla meitä omaisia ja meidän huomioita vaan varmaan tekevät mielestään säästöä ja kotiuttavat äidin kerta toisensa jälkeen, mut kun äippä palaa aina lanssilla takasin parin päivän sisällä, niin epäilenpähän vahvasti sitä säästön karttumista… MEINAA MENNÄ HERMO, tai noh ehkä menikin jo jonkun hoitsun kanssa, mut kun on lähiomaisesta kyse niin se ottaa koville kun vaan lässytetöön jotain p..kaa :/

Kaiken kruunaa kuitenkin miun kuudennen tätitettävän syntyminen keväällä ja mie oon nyt sit kummitäti hälle <3 <3 Mikä rakkauspakkaus 🙂 Näihin tunnelmiin on hyvä lopetella tältä erää muistelot 🙂