Herkkusieni ja muita kelpoja nimityksiä
Luin joskus jutun, jossa kerrotiin italiaa puhuvien sanovan rakkailleen usein microbino mio – pieni mikrobini. Se kuulosti suloiselta joten kutsuin sillä aviomiestäni. Hän ei innostunut uudesta nimityksestään, eikä se omasta suustanikaan sanottuna kuulostanut niin ihanalta kuin toivoin.
Ja sepä onkin lempinimien Suuri Sääntö. Niitä ei voi vain päättömästi antaa kuin mikäkin despootti. Lempinimet saavutetaan, pääasiassa näissä kolmessa kategoriassa:
- oman nimen muunnelma (Emma – Emppu)
- fyysinen ominaisuus (Onpa Iso-Arskalla suuret hauikset!)
- tapahtuman seuraus (Stidillä on aina tulitikkuja taskussa).
(Anteeksi muuten esimerkkieni naurettavuus. Luovuus harvoin tulee silloin, kun sitä pyytää.)
Sitten kotiimme saapui vauva. Hän on lempinimissä kovin ansioitunut. Ne tuntuvat aika satunnaisilta ja päästä heitetyiltä (hello, pusukurkku), ja sitä ne ovatkin. Kategorioista viis, vauvojen suuret silmät ja pyöreät posket herättävät ihmeellisen kiihkon keksiä hupsuja ja höpsöjä nimityksiä.
Meidän vauvamme lempinimet (ei kaiken kattava, ei järjestyksessä, ei kodin ulkopuolella käytettävä):
- Herkkusieni
- Pupu
- Tirrikka, myös tirri ja ilo-tirri
- Mato matala
- Katti katala
- Mainio makkara
- Pusukurkku, huom. ruotsin pussgurka
- Marsupilami
- Pyjamabanaani
- Halibanaani
- Murena
- Muromaakari
Ja tietysti. Tärkein niistä:
- Rakas.