Tiikeriäidin kehossa

Muistaako kukaan erään hampurilaisketjun mainoksen, jossa sanotaan että saat juoda kokista niin että napa ruskaa. Sitä sitten hoettiin eri tilanteissa samaan tapaan kuin legendaarista elämä on -lausahdusta. En tosin itse ymmärtänyt mitä navan ruskaaminen oikeastaan tarkoitti.

Sitten tulin raskaaksi ja mahastani tuli niin pinkeä että, no. Napa ruskasi ihan kunnolla.

Synnytyksen jälkeen pinkeys lähti ja tilalle tuli pehmeys.

Olen lähes aina pitänyt kehostani. Se toimii hyvin, on suhteellisen kivuton ja tarpeeksi voimakas. Se on myös itselleni kaunis. Pidän ihostani, pitkästä selästäni ja vahvoista käsivarsistani. Olen myös ylpeä siitä, että kehoni on kasvattanut ja ravinnut uuden elämän.

Nyt vartaloni on erilainen kuin ennen lasta. Se on enemmän. Enemmän muotoja, pehmeyttä, arpia.

Ajoittain muutoksen kohtaaminen on tuonut pintaan vaikeita tunteita. Muista olla armollinen ja hyvä ja hellä, sanon. Silitän vatsaani ja raskausarpiani, joita yritän ajatella tiikerinraitoina enkä kosmeettisina virheinä.

Kehomme ovat jatkuvassa muutoksessa. Lapsen saaminen muuttaa kehoa nopeammalla tahdilla, mutta kyllä se muuttuu väistämättä kuitenkin. Mutta siinä missä se ikääntyy, se myös viisastuu. Kaikki elämänkokemukset muistijälkinä, kuin tatuoituna vartaloidemme eri osiin.

Minun kehoni, se on edelleen minun ja minä. Se on tiikeriäidin keho.