Sinisen sävyjä

Ajattelin sanoa tervehdyksen.Siis –

Hei.

Tämä teksti ja blogi syntyi samaan aikaan hetken mielijohteesta että usean vuoden kypsyttämänä. Blogeja olen kirjoittanut aiemminkin. Ensin omasta koirastani, sittemmin yhtä jos toista ammatillista blogia. Ja nyt tämä.

Jäsennän ajatuksiani ja elämän eri hetkiä kirjoittamalla. Sisäiselle ekshibitionistilleni päiväkirjan kirjoittaminen ei riitä, sillä sen teksti on hyvin sekavaa, jäsentämätöntä ja kaikin puolin aika kamalaa.

Ajatus tästä blogista ei ole vielä valmis ollenkaan, mutta taivaalla on hetken verran kaikki sinisen sävyt ja se olkoon merkki.

Keskeneräisyys on aikamme suuria paradokseja. Kelläpä ei olisi puhelimessaan tehtävälistaa, aloitettuja ja niille sijoilleen jääneitä projekteja, harrastuksia, työhakemuksia, mielessään puolikkaita ajatuksia joita ei saa kirnuttua ulos. Samalla valmiutta arvostetaan valtavasti. Vaan missä kohtaa kukaan on valmis, kun rima on aina ulottumattomissa.

Eikä se välttämättä huono asia ole. Eteenpäin hakeutuminen on osoitus kunnianhimosta, uteliaisuudesta ja viitseliäisyydestä. Tai sitten ahneudesta, motiiveista ja katsantokannasta riippuen.

Voi siis ajatella, että meistä jokainen on puolivälissä. Jossain kohtaa sitä janaa, jonka mitta on henkilökohtainen.

Omat ajatukseni ovat juuri nyt puolikkaampia kuin aikoihin, sillä untani ja mielenrauhaani häiritsee seitsemänkuinen vauvani. Silti tässä sitä ollaan, uuden äärellä. Keskellä janaa, keskeneräisine ajatuksineni.

Sininen taivas jää, minä lähden. Ja on lopulta samantekevää, mitä siinä välillä tapahtuu.

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään