Still pregnant!

Hyvää viikon viimeistä päivää, lilyläiset! Juha kokkaa keittiössä, kun Marika ei pysty tällä hetkellä muuhun kuin makaamiseen ja valittamiseen, ja alottelemaan ”uutta” blogia. Aateltiin nyt kuitenkin siirtää nää meidän blogitouhuilut tänne. Aikaisempia tekstejä löytyy täältä, jos kiinnostaa käydä kurkistelemassa millaista sisältöä ollaan aikaisemmin väsäiltyä. Marikahan on kirjoitellut blogeja jo yläasteelta lähtien vanhaan kunnon Bloggeriin ja uusia on aloitettu triljoona, mutta jospa nyt tämä olisi sitten vihdoin ja viimein the one. Jotenkin tää vaan on sellainen asia, mitä aina pienen tauon jälkeen alkaa tehdä mieli harrastella, huom nimenomaan harrastusmielessä, ihan omaksi iloksi sekä jollain tapaa myös muistoksi tänne internetin ihmeelliseen maailmaan ja myös tapa välitellä kuulumisia läheisille, joista oikeastaan suurin osa asuu muualla. Juha saatiin houkuteltua tähän mukaan hommaan viime kesänä ja alkuun oltiinkin melko aktiivisia, mutta sitten tuli tämä ”pienoinen” elämänmuutos eli raskaus, ensimmäisen lapsen odotus.

Raskaus ei ole ollut mitenkään pahimmasta päästä, kovin ollaan oltu onnekkaita kun ollaan selvitty ilman minkäänlaisia komplikaatioita ja mahan sisällä on ollut asiat just niin kuin on pitänytkin. Vähän nyt harmittaa, että ei oo tullut pidettyä mitään sen kummempaa raskauspäiväkirjaa… Mutta ehkä jossain vaiheessa koitan muistella tänne uudestaan vähän pidemmin raskausajan kulusta, mutta tällä hetkellä tosiaan aika viimeisillään mennään, viikkoja täynnä 38(+2). Sieltä voisi nyt siis putkahtaa ihan täysiaikainen vauva ja tätä tulevaa äitiä ei yhtään haittaisi, jos sieltä päätettäisiin tulla vaikka heti. Nyt, kun työelämästä on jääty pois, ei jalat enää huuda Hoosianna, mutta mahassa ollaan alettu siirtyä jo alemmas, joten alkaa ihan vaan käveleminen olla aika tuskaisaa eikä sitä oikein tiedä minkälaisessa asennossa pitäis olla; liian pitkä istuminen alkaa tuntua selässä ja makuulla oltaessa seuraan liittyy närästys. Vinkkejä olon helpottamiseen otetaan vastaan! Mieliala on myös suurimmaksi osaksi aika äkäisen kakaran luokkaa, kun omassa kropassa on epämukavaa tuntuu helposti kaikki muukin epämukavalta. Usein tunnetut tunteet: turhautuneisuus ja ärtymys. Joten ihan vaan senkin takia, että Juhan ei tarttisi enään kestää tämmöstä hormonihirviötä, vois olla jo aika tämän pienen möykyn ulostautua.

Että aika väsyttävää puuhaahan tää on ollut tässä jo jonkun aikaa ja ajatukset ollut aikalailla synnytssalissa ja kaikenlaisissa vauvahankinnoissa yms. kuin todellakaan blogi-asioissa, mutta ehkä tää tästä taas pikku hiljaa. Toiveissa tosiaan ois helppo tapaus, joten vauvan hoitamisen ohella ois aikaa sitten tehdä juttuja ja valokuvailla vaikka kuinka paljon…