Hormoniarmeijan hyökkäys

Aloin muutama päivä sitten ihmetellä, miksi purskahdin itkuun, kun lapsi ei suostunut syömään ja raivosin miehelleni naama punaisena, koska hän ei ollut laittanut astioita tiskikoneeseen.

Sitten aloin ynnäillä. Olen saanut nauttia kuukautisista jo muutamaan otteeseen synnytyksen jälkeen, niin myös tällä viikolla. Ei siis ihme, jos mielialat heittelevät – hormonejahan voi syyttää kaikesta!

Mutta sattuipa sopivasti, että tällä samaisella viikolla päätin lopettaa yli 11 kuukautta jatkuneen imetyksen – suoranainen kutsu hormoniarmeijalle hyökätä kimppuuni ja pistää tuulemaan!

Tämä viikko on siis ollut KAMALA. Olen riidellyt mieheni kanssa enemmän kuin koko vuoden aikana, ja parisuhde natisee liitoksissaan. Kaikki sen vuoksi, että en ole pystynyt olemaan normaali, suhteellisen seesteinen itseni, vaan demonit tuntuvat vallanneen kehoni.

On pelottavaa huomata, miten ei yhtäkkiä kykenekään hillitsemään itseään. Tuntuu kuin katsoisin itseäni ulkopuolelta miettien, kuka tuo hullu akka oikein on??

Onneksi olo on nyt alkanut tasoittua. Odotan innolla, millaisella mielellä olen, kun imetyksenkin aikaansaama hormonivaikutus loppuu ja olen vihdoin täysin omillani. Sitten voi katsoa peiliin ja todeta: ”Moi! Kiva nähdä pitkästä aikaa!”