Herkkupepun tunnustukset

Aamulla peilistä katsoi finninaama. Syytän hormoneja, jotka viime viikolla paitsi saivat minut itkemään ja raivoamaan, myös huijasivat minut himoitsemaan kaikkea makeaa. Lisäsin ruokavaliooni joka päivä kokonaisen viikon ajan joko suklaalevyn, suklaakeksipaketin, puolikkaan suklaajäätelöpaketin tai kaikki edellä mainitut.

Palkinnoksi viikon uurastuksesta sain muun muassa naaman täyteen näppylöitä, järkyttävän väsymyksen, hikiset yöunet ja turvonneen olemuksen. En jaksanut raahautua salille tai jumppaan koko viikkona, koska oloni oli hormonimuutosten takia niin kurja ja herkut toivat kaipaamaani lohtua.

Herkuttelu tuntuu tapahtumahetkellä taivaalliselta nautinnolta ja arjen luksukselta. Se ilmentää sitä, että olen aikuinen ja saan tehdä mitä vaan haluan, eikä äiti ole vieressä muistuttamassa, että karkkipäivä on vasta lauantaina.

Mielestäni on maailman epäreiluinta, että jokin niin autuaallisen ihana aiheuttaa näin ikävät seuraukset. En silti kadu herkutteluani, sillä se piti minut edes jollain tasolla järjissäni. Keskellä kaikkia niitä tunteita, joita en pystynyt hallitsemaan, sain itsepäisesti tehdä juuri mitä halusin, jotain kiellettyä ja paheellista.

Olen aina ollut kiitollinen siitä, että minulla on luontainen tarve syödä kasviksia ja muuta terveellistä. En pystyisi elämään esimerkiksi pitsalla ja hampurilaisilla, koska pidemmän kaikki se rasvan, hiilareiden ja suolan määrä alkaa ällöttää ja alan kaivata puhdasta ja kevyttä ruokaa. Muutaman päivän herkutteluputken jälkeen palaan aina ruotuun, niin myös tällä kertaa.

Eilen ja tänään olen jo elänyt terveellistä elämää, ja näin aion jatkaa lauantaihin asti. Silloin juhlitaan synttäreitä, eikä kakkua sovi jättää syömättä. 😉