Puuhapäivä – normipäivä

Aloitin päiväni tänään kello 7. Pikkuinen 1-vuotias poikani ei ollutkaan herännyt kuudelta tavanomaiselle aamuimetykselle, vaan tuhisi sängyssään tyytyväisenä, kun hipsin alakertaan. Harvinaista herkkua: sain syödä aamupalan rauhassa yksin, samalla MeNaisista nautiskellen.

Aina, kun olemme lähdössä johonkin, yllätyn siitä, miten paljon aikaa pitää varata lähtemiseen, kun yhtenä osapuolena on energinen taapero. Ruokailu: vähintään puoli tuntia (jokaisen lusikallisen välissä ihmetellään ja osoitellaan milloin lamppua, milloin kukkaa); pukeminen: toiset puoli tuntia (jostain syystä kakka tulee housuun aina siinä vaiheessa, kun päällä on kolme-neljä kerrosta vaatetta); yleinen sählääminen: mielellään vartti (kun jälkikasvun valtava varustekassi on vihdoin saatu pakattua, on aika alkaa metsästää omaa kännykkää, avaimia, pipoa…).

Tänään oli ensimmäisenä ohjelmassa aamun taaperokerho läheisessä perhekeskuksessa. Sieltä siirryimme suoraan viereiseen hammashoitolaan ensimmäiseen hampaiden tarkastukseen. Lounaan jälkeen poika nukkui makoisat 2,5 tunnin päiväunet (kiitos taaperokerho ja kanssataaperot!), joiden aikana minulla oli hyvää aikaa ruokkia itseni, hoitaa opiskelujuttuja, maksaa laskuja ja kasata allaslaatikosto, joka tulee parhaillaan remontissa olevan vessaamme.

Miehen tultua töistä tein ruoan, jonka pikaisesti nautittuamme pakkasimme itsemme autoon ja suuntasimme rautakauppaan. Ostoslistalla oli uusi vessanpönttö, ja ruokaostokset hoituivat kätevästi samalla reissulla.

Kaupoissa haahuiluun saa kulumaan hurjasti aikaa, ja kotiin päästyämme olikin jo pojan iltapuuron ja yöunien aika. Tässä vaiheessa mieheni aloitti päivän remonttiurakan: vessan lattian laatoittamisen. Omat velvollisuuteni olivat tältä päivältä paketissa, joten heittäydyin sohvalle lukemaan lehteä ja haukkaamaan iltapalaa.

Illan päätteeksi herkuttelimme jäätelöllä ja katsoimme netti-tv:stä Kuppilat kuntoon, Jyrki Sukula! (paras reality ikinä, ei muuta).

Taas kerran touhuntäyteinen päivä, juuri mun makuun.