Rinnoista ja mitä niistä on jäljellä imetyksen jälkeen

Laskeskelin tuossa, että olen ollut tyytymätön kroppaani lähes 20 vuoden ajan – ja olen vasta 29-vuotias! Liian pienet rinnat, liian leveä lantio, pömppömaha, selluliittia. Yleisesti tunnutaan ajattelevan, että viimeistään raskaus pilaa naisen vartalon. Itselläni kävi toisin. Olin synnytyksen jälkeen tyytyväisempi kroppaani kuin koko elämäni aikana.

Myönnän, että lähtökohtani ovat parhaimmasta päästä. Olen aina ollut hoikka, ja raskausaikanakin lisäpainoa kertyi vain 12 kiloa (joka taitaa olla aikalailla minimi normaalipainoiselle). Kilot käytännössä jäivät synnytyssairaalaan, ja imetys karisti viimeisetkin ylimääräiset ja vähän enemmänkin. Vatsanahka palautui suhteellisen nopeasti lähes ennalleen, eikä ihoon jäänyt raskausarpia.

Käytännössä kroppani on siis samanlainen kuin ennen synnytystä, mutta tyytymättömyys on vähentynyt roimasti. Luulen sen johtuvan siitä, että lapsen myötä ymmärtää, mikä elämässä on oikeasti tärkeää. Loppujen lopuksi pienellä pömppömahalla tai selluliitilla ei ole mitään väliä.

En kai olisi nainen, jos en silti löytäisi vartalostani mitään kritisoitavaa. Nimittäin vasta nyt, kun lopetin 11 kuukautta jatkuneen imetyksen, rintani pääsivät palautumaan ”normaalitilaansa”. Kyllä, ne olivat alun alkaenkin pienet, mutta nyt ne ovat vielä pienemmät ja kuin tyhjät pussit!

Jos olisin sellainen ihminen, joka aina löytää asioista hyvät puolet, argumentoisin tähän, että onhan se upeaa, että olen pystynyt ruokkimaan lapseni omalla maidollani peräti 11 kuukautta ja että siihenhän tarkoitukseen rinnat on alunperin tarkoitettu ja että pushupit on keksitty ja että eihän niitä rintoja juuri kukaan pääse näkemään…

Tiedän, tiedän, turhamaista löpinää. Onneksi on ihana mies, joka jaksaa kehua kauniiksi vaikka mikä olisi. Ja vaikka pitäisi oppia hyväksymään itsensä sellaisena kuin on, puutteineen kaikkineen, niin ei varmaan ole kamalan vaarallista suunnata huomenna rintaliivikaupoille. Silikonit lupaan jättää nyt toistaiseksi ottamatta! 🙂