Tissit

Perjantai-iltapäivään sopivasti pieni postaus tisseistä. Ja siitä miten niistä on tullut näin huomiotavaativa ruumiinosa.

Siinä ne on ennen olleet. Ihan sievästi ja suht huomaamattomasti omalla paikallaan.

32 vuotta elin kuvitellen, että tissit ovat se osa minua, josta pidän, mutta joka ei vaadi sen suurempaa huomiota. Minulla on aina ollut mielestäni sopivan kokoiset boobsit, en ole kokenut tarvetta niitä suurennuttaa tai pienennyttää. Tokihan dd-kuppi vaatii hyvät urheiluliivit, mutta muuten rintsikoita on löytynyt ihan hyvin (varsinkin alusvaateliike Changen kotikaupunkiini tulon jälkeen). Laihtumiseni tai lihomiseni eivät ole koskaan rintojeni kokoon vaikuttaneet, ne ovat pysyneet samannäköisinä. Aina viime aikoihin asti.

Ensimmäiset epäilykseni raskaanaolosta liittyivät itse asiassa juuri rintoihini. Nännit olivat nimittäin aivan hirvittävän arat, ja viikkoa-kahta myöhemmin raskaustesti kertoikin jo selvää kieltä.

Sen jälkeen on alkanut turvotus ja kasvu. Eikä se ole todellakaan tapahtunut mitenkään pikkuhiljaa vaan räjähtämällä. Ei puhettakaan, että mahtuisin vanhoihin ritsikoihin, ne ahdistavat. Viime ajat olen käyttänyt vanhoja, kulahtaneita urheilutoppeja (uu, hot mama!!) mutta huomenissa aion vääntäytyä ostamaan uudet, isommat rintsikat.

Urheillessa ne heiluvat enemmän ja niihin sattuu. Vatsallaan maatessa niihin sattuu. Kun tulen töistä kotiin, on PAKKO ottaa rintsikat pois, sillä tissit tuntuvat kovin aroilta ja väsyneiltä. I know, olisi kuulostanut minustakin perin kummalliselta vielä 2 kk sitten. Mutta nyt otan kiltisti ritsikat pois, hieron niitä vähän ja sitten päikkäreille. En osaa edes kuvitella mitä tapahtuu, kun ne muuttuvat lopulliseen muotoonsa ruokavarastoksi.

Varmaa on, että rintsikoiden lisäksi tarvitaan uusi bikineiden yläosa. Jos nimittäin pääsiäiseksi suunniteltu Egyptin matka toteutuu, on turha kuvitella mahtuvansa noihin yläkuvan kivoihin pikku biksuihin.