Tämä onnistuu: imetys
Silläkin uhalla, että tämä(kin) onnistunut asia alkaa mennä tästä kehumisesta keturalleen (kuten kävi yönukkumiselle), kehuskelen kuitenkin miten hyvin meillä sujuu imettäminen. Tämä myös rohkaisuksi niille jotka vielä odottavat, ja stressaavat asian kanssa niinkuin minäkin stressasin ennen synnytystä. Monet äitiblogit ovat nimittäin täynnä kertomuksia imetyksen hankaluudesta, verta valuvista tisseistä ja epätoivosta. On tosi hyvä, että sekin puoli kerrotaan, mutta tässä on nyt se toinen puoli kolikosta.
Ruokakomerolla
Ensimmäisen kerran imetin, kun olin juuri tullut leikkaussalista missä ahterini oli parsittu suunnilleen yhteen osaan. Kätilö sanoi, että otahan poika rinnalle ja anna imeä. Olin vuorokauden kestäneen synnytyksen jälkeen niin pöllämystyneessä tilassa, että työnsin pojalle tissin suuhun sen kummemmin asiaa stressaamatta. Ja muistan, että tunsin samantien että hei, tämähän imee. Silloin ihmettelin, että mitä ihmeen imemistä tisseissäni oli, niissä kun ei omasta mielestä ollut vielä laisinkaan maitoa. Mutta jotain se nyytti sieltä irti sai.
Ensimmäiseksi yöksi annoimme pojan kätilöiden hoiviin, sillä olimme miehen kanssa valvoneet kevyet 2 vrk. Kuuden tunnin unien jälkeen haimme pojan ja kätilö tuli opastamaan imetyksessä. Hänen neuvostaan minulle haettiin rintakumi, sillä nännini ovat niin matalat, että hän epäili ettei poika saa kunnon imuotetta tissistä. Nänninpään kun pitäisi osua lapsen kitalakeen jotta imurefleksi alkaisi, ja jos nännit ova pienet pitäisi tissin olla todella syvällä lapsen suussa että näin kävisi. No, kun tissikumi oli paikallaan, alkoi poika taas imeä komeasti. Kun maito neljäntenä päivänä nousi (kuulostaapa jumalalliselta :D) tissini olivat kuin ilmapallot, ja niitä kuumotti ikävästi. Poika ei siitä välittänyt vaan imeä luttuutti menemään.
Poika on siis elämänsä aikana saanut vastiketta kahdesti, ekan kerran silloin ensimmäisenä yönä kun oli hoidossa ja toisen kerran valohoidossa, kun hänet piti saada syömään mahdollisimman paljon että keltaisuus poistuisi (poistuu virtsan ja ulosteiden mukana). Muuten on imetty pelkkää tissiä, ja paino on noussut oikein hyvin.
Entä mun tissit? Kipeät, vuotavat, haavaiset? Ei mitään. Jos syötössä tulee pitkä väli (syötän yleensä vain toisen tissin kerrallaan) niin maito pakkautuu tissiin ”laatoiksi”. Mutta tissit eivät ole kovat tai kipeät, en käytä mitään rasvoja nänneihin, ainoastaan edelleen sitä tissikumia. Poika imee kerrallaan yleensä noin 15 minuuttia, jonka jälkeen on euforisessa ähkyssä. Syöttöväli on pari-kolme tuntia, yöllä neljä-viisikin tuntia. Illalla tankataan vähän tiheämmin ja saatetaan viipyä tissillä kauemmin eli syödä molemmat lootata tyhjiksi.
Rintaraivareita, sammasta? Ei ole näkynyt. Poika kyllä ”touhottaa” tissin kanssa jos ei ole kamalan nälkäinen. Avaa suunsa ammolleen ja heiluttelee päätään puolelta toiselle tissin ollessa avoimessa suussa. Tissiä mä metsästän -leikkiin kuuluu myös käsien hurja huitominen. Napsauttaa sitten suun kiinni ja alkaa imeä hyvin tyytyväisen näköisenä.
Toistaiseksi en ole koittanut kerätä maitoa talteen, jääkaapissa on yksi korvikepaketti hätävaraksi Puolisolle, jos Poika nostaa metelin kun minä olen jossain. Maidon pumppaamista kokeilin sairaalassa kun Poika oli valohoidossa, mutta mun tissit ei tuntuneet ymmärtävän sitä pumppua. Vartin pumppaamisen jälkeen sain kaataa lapsen suuhun jonkun 5 ml maitoa, kun taas pojan imiessä maitoa valui ihan normaalisti (maidon väristä ja määrästä saa hyvän kuvan kun käyttää tuota kumia, sillä sitä jää aina vähän siihen kumiinkin). Kätilön sanojen mukaan ”lapsella on täsmäimu, pumppu on kuitenkin vain kone”. Tulevaisuudessa pitää kuitenkin kokeilla lypsämistä jollain keinolla, jotta joskus voi olla pois kotoa kauemminkin kuin sen pari tuntia kerrallaan…
Onko muita joilla se imetys on toiminut kuin junan vessa? Tai muita kokemuksia?