Nettideittailun nikseistä
Kirjoitan nyt aiheesta, josta itselläni ei ole minkäänlaista kouriintuntuvaa kokemusta. Viime vuosina moni ystäväni on kuitenkin päätynyt nettideittailun maailmaan, ja muutama tuttava on löytänyt sieltä nykyisen siippansakin. Viikonloppuna kävin shoppailemassa (ne isommat rintsikat, tsek!) erään ystäväni kanssa ja kun hän oli samana iltapäivänä menossa ensimmäisille treffeille netissä tapaamansa henkilön kanssa, tuli aihe tietysti puheeksi.
* Väittämä: netissä ulkonäöllä ei ole niin suurta merkitystä.
Väärin. Melkolailla keskustelun alkuvaiheessa kysytään kuvaa. Ja ystäväni mukaan tässä käy usein niin, ettei miehestä sen jälkeen kuulu mitään, tai asia ei etene treffeille asti. (huomautuksena, ystäväni on varsin simpsakka emäntä, mutta ei mikään xs-koon missi silti.)
Kuvan lähettäminen voi olla myös ansa: eräs toinen ystäväni oli saanut ihan pyytämättä hyvinkin yksityiskohtaisen kuvan miehen vehkeestä – juhlakunnossa tietysti…
* Treffeille?
Osalla netin treffipalstoilla roikkuvasta porukasta ei ole aikomuksenakaan käydä treffeillä. Ilmeisesti he hakevat lisäjännitystä elämäänsä ihan kirjoittelemalla ja tsättäilemällä (tai ovat varattuja eivätkä halua mennä sen pidemmälle). Ystäväni kysyttyä treffeille erästä tällaista tapausta, jonka kanssa oli jo viikon viestitellyt, mies oli hyvin hämmentynyt. ”ai jo nyt vai, tämä tuli vähän puun takaa”. Eikä ollut lähtenyt.
Nykyisin ystäväni (joka siis etsiskelee ihan vakavaa seurustelusuhdetta) taktiikkana onkin ehdottaa treffejä mahdollisimman pian, sillä turhaapa tuota jaaritellaan kun livenä sen oikeasti näkee kiinnostaako treffikumppani todella.
*Seikkailijat älkää vaivautuko
Kaksi työkaveriani jotka ovat löytänyt netistä aviomiehensä, neuvoivat ettei deitti-ilmoituksessa voi liikaa korostaa sitä, ettei etsi seikkailuja vaan suhdetta. Monet treffisaiteilla roikkuvista (etenkin keskivertoa hyvännäköisemmistä) miehistä kun kuulemma tykkäävät ihan vaan treffailla ja katsella. Vähän niinkuin pääsisi karkkikauppaan: ihania ja erilaisia karkkeja on niin paljon, että miksi tyytyä yhteen? Laarille pääsy (:D) on vaivatonta, kun riittää muutama sananvaihto ja pam, pääset treffeille taas erilaisen (ihanan) naisen kanssa.
Oletan, että netissä on samalla tavalla myös naisseikkailijoita. Ainakin eräs miespuolinen ystäväni (komea ja mukava, normaali mies) vietti melko railakasta sosiaalista (ja seksuaalista) elämää muutama vuosi sitten ihan netistä bongattujen (enimmäkseen yh-)emäntien kanssa. Ja eihän siinä mitään väärää ole, jos molempien ajatukset asiaasta ovat samansuuntaiset.
Ai entä miten ystäväni treffit sitten sujuivat? No, kyse oli koiranulkoiluttamistreffeistä. Miehellä oli varsin suurirotuinen koira, joka sai tempoilla sinne tänne mielensä mukaan (miinuspointseja!) Lisäksi hän kertoi, että koira saa nukkua sängyssä, sohvalla ja että hän ostaa sille oman pitsan samala kun itselleenkin (miinuspointseja!). Lisäksi miehellä oli rumat kengät (ystäväni on erityisen tarkka miesten kenkävalinnoista) (miinuspoitseja!). Mies kertoi myös olevansa eräänlainen taivaanrannanmaalari, vaikka hänellä oma, harrastukseen liittyvä yritys olikin. Lopputulos: ystävää ei oikein napannut. Tyyppi oli liian renttumainen ja huoleton suhteellisen pedantin ystäväni makuun. Treffit eivät silti olleet turhat: kahden tunnin kävelylenkki kulutti runsaasti kaloreita, joten tammikuun laihdutuskuuri ainakin tykkäsi.
Minkälaisia kokemuksia sinulla on nettitreffeistä? Oletko löytänyt rakkaasi netin kautta?