Äiti juurtuu sohvaan kiinni -kausi
Alkuviikosta aloin ihmetellä, että mikä tämän homman nimi on. Poika syö vähintään kahden tunnin välein, ja jos erehdyt luulemaan, että hän olisi kylläinen yhden tissin tyhjentämisen jälleen (vaikka onkin punakka ja onnellisessa maitopökkyrässä) niin väärässä olet. Hyvä että kaksi hinkkiä riittää, muuten alkoi huuto.
Tiistain neuvolassa neuvolantäti meinasi, että painoa on tullut vähänlaisesti, mutta arveli energian menneen pituuden kasvamiseen. Lapsi on venynyt kolmessa viikossa 3,2 cm pituutta, eli sentin per viikko. Samalla taas muistutettiin että maitoa pitää antaa aina kun lapsi tuntuu nälkäiseltä. Joo joo, minusta tuntuu että tuo sohva on jo kasvanut kiinni takamukseeni, sen verran tiiviisti siinä on viime päivät istuttu.
Äiti osti mulle tosi nolon karhupipon.
Onneksi on google, joka osasi antaa nimen tällekin ilmiölle. Se on ”tiheän imun kausi”, joka ilmenee kolmen elinviikon tietämillä. Ja joka todella koettelee mamman kärsivällisyyttä: tunninkin istuminen kerrallaan on aika…puuduttavaa. Etenkin päivällä, kun telkkarista ei tule mitään (miksei aina voi olla MM-kisat meneillään?) eikä ole juttukaveria.
Onneksi ratkaisu tähänkin löytyi: nyt äidillä on aikaa lukea. Alkuviikon imetyssessioiden aikana lukaisin Katherine Pancolin Krokotiilin keltaiset silmät – 700 sivuisen möhkäleen. Oli muuten mainio kirja, suosittelen lämpimästi! Huomenna suunnitelmissa on vaunuilu keskustaan, ostan saman kirjailijan Kilpikonnien hidas valssi -kirjan ja otan sen seurakseni imetysrupeamiin…
Ai niin, saimmehan me alkuviikosta käytyä myös tunnustamassa Puolison isyyden. Muistan erään turkkilaisen miehen (ihan rakkaudesta) naineen ystäväni kertoneen, että ulkomaalaisen Suomeen muuttaessa pariskunnan kuulustelu on melkoinen, jotta saadaan seulottua pois epäaidon avioliiton kautta maahan muuttavat. Se juolahti mieleeni, kun lastensuojeluihminen kysyi: ”Milloin olette alkaneet seurustelemaa?”
Katsoimme Puolison kanssa toisiamme hölmistyneinä, kummallakaan ei ollut mitään hajua vuosiluvuista.
”No se oli toukokuuta…ööööhhh…kolmisen vuotta sitten?” Minä muistelin.
Yhteenmuutto oli helpompi laskea: se oli vuosi seurustelun aloittamisesta, kun se vuosiluku saatiin lopulta kaivettua. Että how romantic, ei ole edes niitä tärkeitä päivämääriä vanhemmilla muistissa…No lapsi kuitenkin sai isänsä nimen, eli ilmeisesti osasimme olla tarpeeksi vakuuttavia. Eikä edes kysytty sitä odotettua kysymystä: olitteko paikalla, kun lapsi siitettiin :D
Mitä oheistoimintoja te olette keksineet imetyksen ajaksi?