”Ai tän värisetkö silmänvalkuaisten pitäis olla?”

Poika oli toista kertaa yötä mummolassa ja päätimme viisaasti, että tällä kertaa ei lähdetä minneen humputtelemaan vaan käytetään aika parhaalla mahdollisella tavalla eli syöden ja nukkuen. Poikamme ei nääs tuon edellisen päivityksen jälkeen ole taas halunnut nukkua kuin maksimissaan kolmen tunnin pätkiä…

Perjantai-iltana kävimme jumppaamassa kumpikin tahoillamme (kahvakuulaa, koko kroppa sanoo nyt auh ja voih), haimme intialaista kotipakettiin, istahdimme sohvalle katsomaan Sillan viimeisimmän jakson ja nukkumaan. Ai niin ja minä tietysti pumppasin tissit tuossa välissä.

Seitsemän ja puoli tuntia myöhemmin oli pakko herätä pumppaamaan taas tissit tyhjäksi (pullollinen molemmista, o-ou!) ja sitten vielä pari tuntia lisää unta kaaliin. Herättyäni laitoin piilareita silmiin ja ihmettelin että wow,onpa VALKOISET silmänvalkuaiset! Aamun kruunasi vielä se, että ajoimme aamupalalle hotelliin ja mätimme oikein kunnon aamupalaöverit.

Pientä kiukkua ihanassa aamussaaiheutti Puolisoni, joka alkoi äkistä siitä faktasta, että olin pyytänyt isovanhempia palauttamaan Pojan puoliltapäivin. Minulla kun oli sovittuna meno iltapäivällä, ja halusin ehtiä imettää Pojan ennen sitä.

”Eikö se nyt olisi voinut olla siellä iltaan asti, sulla taitaa vaan olla ikävä sitä”, Puoliso hörähteli.

Minun puolestani Poika olisi todellakin voinut olla mummolassa iltaan asti, vaikka toki minulla poikaa ikävä olikin. Mutta minulla on myös kaksi nopeasti täyttyvää ja ylitsevuotavaa uloketta, joiden jatkuva pumppaaminen todellakin käy hermoille. Ja hermohan siinä meni Puolison puheisiin, totesin että ei, miehet eivät vain voi ymmärtää miten fyysinen juttu äitiys meille naisille on. Oma keho muistuttaa lapsen poissaolosta ihan konkreettisesti, ja ainakin minua jatkuva lypsäminen tympäisee. Sanoinkin että kunhan mummo ja pappa lopettavat kesämökkeilynsä ja tulevat takaisin tuohon parin kilometrin päähän niin hoitoaika pitenee kyllä, sillä voin välissä käydä imettämässä Pojan ja jatkaa taas siunatun laatuajan viettämistä. Sillä mukavahan se oli touhuta välillä ihan omiakin juttuja.

No entäs se Poika? Varoittelin mummoa että huonosti on nukuttu ja usein herättää. No mummolassa, missä mummo oli vahtinut silmäteränsä unta yöneljään asti valmiina palvelemaan pikkuherraa kaiken aikaa, Poika nukkui kuusi tuntia putkeen. Että kiitosta vaan, mussukkani…