Pukemisraivo – mennyttä!

Ennen meillä näytettiin aina ulkovaatteita puettaessa tältä.

Vaikka kuinka laittoi omat vaatteet valmiiksi ja oli lähdössä nopea kuin satasen sprintteri, Poika alkoi huutaa aina kun sai omat vaatteet päälleen. Kuumaaaahhh, äkkiä äiti ulos. Hiljeni kyllä yleensä aina heti kun pääsimme liikkeelle, mutta ajattelin että onko uloslähdön aina pakko olla näin stressavaa?

Eihän sen tarvitse olla. Keksin ratkaisun, kun yksi päivä tungin lapseni makkarakäsiä liian ison toppahaalarin käsiaukkoihin (josta seurasi että hän tönötti haalarissa kädet tikkusuorina kun ei niitä paksuja tönkköjä jaksa liikutella). Eikös sellaisia makuupusseja ole olemassa?

Google kertoi että johan toki ja visukinttu äiti taas meni huuto.nettiin ja osti lapselle kaksikin pussia. Toinen on sopiva juuri näille keleille ja turvakaukaloon ja toinen sitten kunnon pakkasille vaunuihin.

…Ja katso: uloslähtömme on nykyisin näin helppoa! Rakastan tuota kaukaloon laitettavaa pussia myös siksi, että jos minun pitää lähteä esim. viemään Puoliso töihin eli keikka on tosi lyhyt, oli turhauttava pukea lapsi perusteellisesti haalareihin-ja-villasukkiin-ja-kaikkeen. Nyt viuh vaan pussi sisävaatteiden päälle ja menoksi.

Sama juttu kotiin palatessa: jos lapsi nukkuu kaukalossa, sitä ei tarvitse herättää nykimällä vaatteita vähemmäksi (tai toinen vaihtoehto on että hän herää likomärkänä hiestä 10 min päästä), vaan pussin vetoketju vaan auki ja lapsi on heti sisävaatteissa. Mieheni (joka muuten oli ilmeisen taitava riisumaan lapsen vaatteet sitä herättämättä) sanoin pomminpurku on jänyt pois.

Ja mitä tämä tarkoittaa: äidille lisää laatuaikaa, kun lapsi nukkuu. Jee!