Sydämenmurskaaja

Tämä viikko on ollut kamala. Unikoulu alkoi jo edistyä alun huutamisen jälkeen eli äiti sai nukkua jopa kolmen tunnin unia. Sitten iski flunssa, tietysti pahiten umpiväsyneeseen äitiin. Viime yön minä valvoin kurkkukipuisena ja poika yski ja heräsi siihen ja taas pyörittiin ja laitettiin tuttia suuhun.

Tänä iltana alkoi olla jo voimat vähissä kun kannoin pojan sänkyyn. Valmistauduin vähintään puolen tunnin pyörimiseen ja vääntelehtimiseen, tutin suuhun laittamiseen ziljoonatta kertaa jne. Menimme sänkyyn ja poika jäi rauhallisen makoilemaan siihen viereeni. Kääntyi minuun päin ja laittoi molemmat kätensä poskilleni (ei siis repinyt hiuksia eikä kynsinyt tai kaivanut vaan piti siinä) ja katseli minua. Kääntyi sitten selälleen ja laittoi silmät kiinni ja nukahti. Ja naureskeli unissaan.

Kyllä ne osaa sulattaa äitin sydämen.