Aamut silloin ennen…ja nyt

Aamu ennen raskautta ja pojan syntymää:

Herätys noin klo 6.30. Samantien lenkkivaatteet päälle ja aamulenkille. Parinkymmenen minuutin juoksun jälkeen pirteänä suihkuun, sitten tekemään smoothiet ja syömään samalla lukien koneelta päivän uutisia. Sängyn petaus, keittiön siistiminen. Meikkiä naamaan, vaatteet päälle ja töihin. Töissä klo 8.

Se, että kaveri on pukeissa ja ulkona, vaatii vähän…työtä.

Aamu tänään:

Poika alkaa änistä puoli kuuden aikaan vieressäni, johon olen nostanut hänet johonkin aikaan yöstä. Saan torkutettua tutilla 6.15 asti, sitten taapero ponkaisee seisomaan. Menevät miehen kanssa aamusuihkuun, minä laittelen eilen illalla pojalle tekemiä makaroonimössöjä pakastimeen. Suihkun jälkeen pikkumies istuu aamupalapöytään jossa mies lappaa suuhun Weetabixiä. Palan painikkeeksi on omenaa (joka silputaan, otetaan pois suusta ja heitetään lattialle) ja kurkkua (sama tulos).

Kesken kaiken alkaa haista kakka, jolloin mies kiikuttaa pojan kiireesti potalle. Potalle tulee kuitenkin vain pissa, ja sekin lattialle kun mies on unohtanut asetella pilin oikeaan paikkaan. Mies suihkuttelee kylppärin lattiaa, ja sillä aikaa poika tekee loput kakat eteisen lattialle. Kun tästä koko perheen panoksen vaatineesta sotkusta on selvitty, palataan takaisin aamupalapöytään jossa vanhemmat syövät smoothieta ja poika järsii omenaa ja heittelee vesimukiaan sinne tänne. 

Poika pois pöydästä, naaman ja käsien pesu ja päivävaatteiden vaihto. Minä käyn pesemässä hampaat, pöyhäisen vähän tukkaa ja laitan pakolliset ripsarit ja meikkivoiteet sillä aikaa kun mies hoitaa aamutoimia. Meikatessani hän leikkii piilosta pojan kanssa kahvikuppi kädessä. Minä siivoan syöttötuolin alta muro-omena-luumu (ai niin, söi se luumuakin)-mössöä.

Ulkovaatteet päälle, poika on ehtinyt jo syödä sukkansa ihan märäksi. Tutin etsintää, myös toinen lenkkari on hukassa. Lopulta koko kööri ovesta ulos, minä lähden pyörällä töihin ja mies vie pojan autolla hoitoon. Matkalla huomaan että mulla ei ole pyöräilykypärää päässä ja siitä hoksaan että pojan kypärä on autossa eikä mies varmasti huomaa jättää sitä hoitoon. Koitan soittaa miehelle tuloksetta ja päädyn soittamaan hoitotätille, joka lupaa huolehtia asian. Töissä 8.15, mutta olo on niinkuin olisi jo yhden työpäivän tehnyt…